Pari kuukautta sitten muutimme omakotitaloon, joka oli vielä hetki sitten tyydyttävässä kunnossa. Joidenkin huoneiden kohdalla se tarkoitti sitä, että tapetit repsottivat ja niissä oli lapsien jättämiä piirustuksia. Yläkerran entisessä makuuhuoneessa oli mustat tapetit, jotka näyttivät luultavasti hyvältä vielä 10 vuotta sitten, mutta eivät enää.
Tapetti sai lähteä, ja tilalle maalattiin pari kerrosta Tikkurilan Serpentiini -sävyä. Samalla päätimme, että huoneesta ei tulekaan meidän makuuhuoneemme, vaan teemme siitä kotimme lukukeitaan eli kirjastohuoneen.
Koska olen kärsimätön, aloitin huonekalujen metsästyksen Torista oitis. Aivan ensimmäisenä tein kaikken aikojen parhaat tuolikaupat, sillä löysin konjakin väriset 1950-luvun nahkatuolit 150 eurolla. Tiesin, että vastaavista pyydetään tuhansia euroja kappaleelta, joten diili oli kannaltani poikkeuksellisen hyvä. Olen edelleen kiitoksen velkaa isälleni ja enolleni, jotka hakivat tuolit Porvoosta peräkärryn kera.
Tuolit määrittivät tyylin
Kirjastohuoneen jatkosisustus määrittyi näiden 50-luvun kaunottarien mukaan. Oli selvää, että muiden hankintojen oli sovittava tyyliin. Kun sitten törmäsin Torissa Lahden puukalusteen vanhaan kirjahyllyyn, seuraava siirto oli selvä. Hyllyä lähdettiin ensin hakemaan Volkswagen Caddyn kanssa, mutta se oli virhe. Jäi muutamasta sentistä kiinni, ettei kaappi mahtunut autoon. Jouduimme hakemaan peräkärryn, johon kaappi upposi täydellisesti.
Ammatilliset kirjat kannoin suoraan työhuoneeseeni, joten yläkerran kaappiin kertyi lopulta enemmän kaunokirjallisuutta. Kirppareilta hankitut opukset mahtuivat kaappiin juuri sopivasti, ja tilaakin jäi.
Hakusäädöstä huolimatta olen yhä sitä mieltä, että näen mieluummin sen vaivan kuin käyttäisin aikaani huonekaluliikkeissä vaelteluun ja viikkojen odotteluun. Ei riitä hermo, ei.
Tuolien ja kirjahyllyjen jälkeen oli aika löytää jotakin niiden väliin. Sopivan värinen messinkipöytä tuli vastaan Facebookin Marketplacessa. Sain tingittyä hinnankin sopivaksi, ja näin ollen huonekalulle jäi hintaa 60 euroa. Myyjä kertoi ostaneensa pöydän Ellokselta. Pienellä googletuksella selviääkin, että pöydän alkuperäinen hinta on ollut tuplasti se, mitä minä maksoin siitä.
Tuolien, kirjahyllyn ja pöydän jälkeen kaikki oli helppoa. Vanha talja löytyi minulta jo entuudestaan, samoin maapallo ja pienet sisustustavarat kehyksistä kelloon. Aikoinaan Tattaririsuon antiikista hankkimani peili löysi paikkansa sivuseinältä.
Nyt huone on niin täynnä, etten enää uskalla hankkia sinne liikaa tavaraa. Kärkölän huutokaupasta löytämäni 15 euron valaisin on ainoa esine, jonka tulevaisuutta pohdin. Nyt se makaa lattialla, enkä ole aivan varma, pääseekö se siellä tarpeeksi edukseen. Ehkä ”joudun” vielä etsimään sille jonkinlaisen korokkeen alle…
Mitä mieltä olet sisustuksesta? Kannattiko kierrättää? Minä väitän, että kannatti! Lyhyellä matematiikalla laskettuna kirjastohuoneen sisustukseen paloi rahaa alle 400 euroa.
