Ohititko tomaatit, puuropaketit ja appelsiinimehut vain saadaksesi leopardikuvioisen mekon alle 20 eurolla? Esmara by Heidi Klum -mallisto julkaistiin Lidlissä 18. syyskuuta ja se hullaannutti suomalaiset, mikäli klikkiotsikoihin on uskominen. Euroopassa ja Yhdysvalloissa samaan aikaan myyntiin tullut mallisto on muotibloggaajien ylistämä. Daily Mailin mukaan Britanniassa myytiin maanantaiaamuna 106 Esmara-tuotetta minuutissa. Ei ole ihme, miksi vaatteita on jo ilmestynyt tuplahinnalla myyntiin Tori.fi:n ja Ebay:n sivustoille.

Vaikka Lidl on ruokakaupoista suosikkini, en voi olla kyseenalaistamatta vaatteiden halpaa hintaa. Halpa hinta saadaan aikaan halvoilla materiaaleilla ja halvalla työvoimalla. Samaan aikaan, kun kansa jonotti haalareita, neulepuseroita, huppareita ja minihameita, minä luin kirjaa nimeltä Hyvän mielen vaatekaappi. Rinna Saramäen kirjoittama opus on kirja, joka pitäisi lähettää monen muotibloggaajan lisäksi luettavaksi äidilleni, joka on koko ikänsä myynyt enemmän ja vähemmän halpoja vaatteita. Äidilleni, jonka vaatekaapissa ei ole merkkivaatteita, vaan lähinnä muutaman kympin kausivaatteita.

Väitän, että harva daami on vaateasioissa puhdas pulmunen. Ostaja sotkeutuu tietämättään monimutkaisiin tapahtumaketjuihin. Ani harva tulee ajatelleeksi, kuka hänen vaatteensa valmistaa tai mistä ne tulevat. Tärkeämpää on, että vaatteita on paljon ja ne ovat viimeisimpien trendien mukaisia.

Pikamuoti on halpaa ja nopeasti ostettavissa.

Suunniteltu vanhenemaan

Ennen kysyttiin, miten kestävää kangas on. Jos housuihin tuli reikä, se korjattiin. Nykyään vaatteita on liikaa. Niitä tehdään liikaa, myydään liikaa, ostetaan liikaa ja heitetään liikaa pois. Saramäki kirjoittaa, että valmistaja tekee kaikkensa mahdollistaakseen kuluttajan vastuuttoman käyttäytymisen, koska se on kaikkein tehokkain tapa tehdä rahaa. Liki kaikki 2010-luvun kulutustuotteet suunnitellaan vanhenemaan tietyn ajan kuluessa. Röyhkeimmillään suunniteltu vanheneminen on vain teknologinen keino, jolla tuote saadaan hajoamaan tai lakkaamaan toimimasta tietyn ajan kuluttua. Leopardimekko tuntuu viimeistään vuoden päästä vanhanaikaiselta tai kyllästyttävältä, jolloin vaate koetaan jo parhaat päivänsä nähneeksi. Tällöin pikamuotiteollisuus on mielissään, sillä se on ohjaillut sinua toivomaansa suuntaan.

Vaatteen laatu, työntekijöiden oikeudet ja ympäristö unohtuu, kun alin mahdollinen hinta ja nopein mahdollinen toimitus ovat valmistajan tärkeimmät kriteerit. Useimmat pikamuotifirmat eivät itse omista edes ompelukonetta, vaan yrityksillä on suunnittelu-, markkinointi- ja osto- ja logistiikkaosastot. Valmistuksen hoitavat kilpailutettavat tehtaat kymmenissä eri maissa. On hullunkurista vaatia itselleen elinkelpoista palkkaa, turvallisia työoloja ja lyhyempää työpäivää, kun samaan aikaan hyväksyy nälkäpalkat, vaaralliset olosuhteet ja kohtuuttomat työolot ostamiensa tuotteiden valmistuksessa. Kannattaa muistaa, että yksikään firma ei anna mielellään julki itselleen epäedullista informaatiota.

Kun vaatekaappi pursuaa

Sinulla on vaatteita kasoittain, mutta juhlien lähestyessä et löydä mitään päällesi. Kuulostaako tutulta? Ongelmasi ei ratkea hankkimalla lisää vaatteita. Sinun on ensin selvitettävä, mitä omistat ja sitten, mitä todella tarvitset. Vasta kun hahmottaa, mitä omistaa, tietää joka tilanteessa, mitä päällensä laittaa. Kun tietää, mitä omistaa, tietää myös, mitä puuttuu. Näin voi tehdä hyödyllisiä ja omaa hyvinvointia edistäviä ostoksia.

Saramäen mukaan tärkeä kysymys ei ole, ansaitsetko sinä myynnissä olevan vaatteen, vaan ansaitseeko se päästä sinun omaksesi. Toistaiseksi ei ole olemassa pääkallomerkkiä, joka varoittaisi tuotteen epäekologisuudesta tai eettisyydestä. Kaikella on yhä suurempi kiire ja vaate pitää saada aikaiseksi yhä halvempaan hintaan. Vastuu on sinulla. Kun seuraavan kerran jonotat ruokakauppaan vaateostoksille, puntaroi mielessäsi:

Puuvillan kasvatus imaisee miljoonia litroja vettä. Kuka kasvattaa ja poimii puuvillan? Kärsivätkö poimijat köyhyydestä? Suojataanko heidät myrkyiltä, jotka imeytyvät myös vesistöihin ja maaperään? Entä kuka kerää langan ja kutoo kankaat? Istuuko hän sankassa pölyssä jossain salissa vai ompeleeko hän kuin armeijassa? Tankkerillisia öljyä pumpataan sekä tekokuituisen ompelulangan valmistusaineeksi että kaikkien materiaalien siirtämiseksi, kankaan värjäyksen kemikaaleista puhumattakaan. Kuinka paljon moinen valmistus kuormittaa ympäristöä? Onko vaatteeni niin huonolaatuinen, että se kestää vain kaksi pesua? Tarvitsenko todella tätä? Mitä jos ostaisin pelkkää puuroa?

Kuvitus on liki kokonaan kirpputorilta kotoisin.

Toim. huom. Lähteenä käytetty Rinna Saramäen kirjaa Hyvän mielen vaatekaappi.