Kuvareportaasi hääpäivästä – tiedätkö, miltä se voisi näyttää?

tuulaheikki_0326tuulaheikki8 2tuulaheikki_3735tuulaheikki_0480Tuula ja Heikki Tanskanen Tampereella 17.7.2017. Kuva: Jenna Lehtonentuulaheikki_4083.jpgtuulaheikki6 2tuulaheikki_4055.jpgtuulaheikki_0557.jpgtuulaheikki_3115tuulaheikki30tuulaheikki3tuulaheikki_0685tuulaheikki_4265tuulaheikki_1003.jpgtuulaheikki5 2.jpgtuulaheikki_4598tuulaheikki_0869tuulaheikki_0883tuulaheikki66tuulaheikki_0944.jpgtuulaheikki_0835tuulaheikki_4701tuulaheikki3 2tuulaheikki_4896.jpgtuulaheikki64tuulaheikki2 3tuulaheikki_1171.jpgtuulaheikki_5142.jpgKuva: Jenna Lehtonentuulaheikki24Kuka tahansa pystyy tallentamaan stereotyyppiset valokuvat morsiamen kengistä. Kuka tahansa pystyy kuvaamaan ihmisiä, jotka eivät katso kameraan. Mutta. Kuka tahansa ei pysty kertomaan tarinaa, johon ei tarvita sanoja.

Hyvä hääkuvaaja tuntee ihmiset ja omaa taidon lukea eleitä ilmeineen kuin Desmond Morris. Aitoutta ei synny kopioimalla Pinterestin pumpulimaailmaa tai lisäämällä VSCO:n filttereitä kuviin. Aitoutta syntyy silloin, kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Aitoutta on olla läsnä ja nähdä.

P.S. Lisää kuvia Tuulan ja Heikin hääpäivästä löydät täältä.

Huomenlahjakuvaus on yhä suositumpaa – näillä silmäkarkkikuvilla yllätettiin eräs sulhanen

Helenan boudoir-kuvaus. Kuva: Jenna Lehtonen

Helena halusi antaa sekä itselleen että miehelleen lahjan, joka säilyy ikuisesti.

Onko morsiusdieetti vedetty ja juhlapaikka varattu? Oletko tilannut catering-firmalta parhaimmat mozzarellasalaatit ja antanut biisilistan hääbändille? Hyvä, mutta unohdit yhden asian – itsesi.

Helenan boudoir-kuvaus. Kuva: Jenna Lehtonen

Victoria’s Secretin babydoll-yläosa on kirpputorilta kotoisin.

Kuten  olen jo aiemmin kirjoittanut, sekä häät että sitä edeltävät hetket kannattaa dokumentoida visuaaliseen muotoon. Voi nimittäin käydä niin, että 20 vuoden kuluttua haluat muistella, miten upealta olet joskus näyttänyt. Ehkä haluat kertoa lapsellesi, miten rakastuitte. Ehkä haluat näyttää, miten hymyilit silloin.

Helenan boudoir-kuvaus. Kuva: Jenna Lehtonen

”En syönyt koko aamuna mitään, jotta vatsa pysyy litteänä”, Helena nauroi kesken kuvausten.

Mitä jos antaisit itsellesi tai rakkaallesi lahjan, joka ei unohdu?

Helenan boudoir-kuvaus. Kuva: Jenna Lehtonen

Sanotaan, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta.

Muistilista huomenlahjakuvauksiin:

– Varaa aikaa tunnista kahteen.

– Tutustu kuvaajaan tyyliin ja aiempiin töihin. Puntaroi, kenen seurassa pystyt rentoutumaan.

– Mieti valmiiksi paikka, jossa haluat tulla kuvatuksi. Haluatko poseerata hotellihuoneessa vai tuntuuko oma makuuhuone turvallisemmalta?

– Liiku, syö terveellisesti ja nuku riittävästi. Et halua mennä kuvattavaksi väsyneenä ja pöhöttyneenä vaan säteilevän itsevarmana.

– Tarkista alusvaatekaapin sisältö. Ota mukaasi useampi settejä, joissa viihdyt varmasti.

– Luota kuvaajaan. Ammattilainen hoitaa ajattelutyön puolestasi ja sinä maksat hänelle siitä. Voit kertoa toiveistasi, mutta valokuvaaja toteuttaa ne näkemyksensä ja vallitsevien olosuhteiden mukaan.

– Pidä hauskaa! Kuvauksen ei tarvitse olla haudanvakava asia.

P.S. Sinun ei tarvitse olla morsian, jotta voit tulla kuvatuksi näin. Boudoir-kuvauksiin ovat ehdottoman tervetulleita myös sinkkunaiset! (Ja miehet, tietysti.)

”Naisen paikka journalismissa on olla sellainen hiljainen ja kiltti” – Näin työelämä kohtelee vahvoja naisia

Tasavallan presidentin kanslia julkaisee Twitterissä kuvan, jonka yhteydessä kerrotaan: ”Media odottaa jo presidentti Putinin saapumista hotelli Punkaharjun pihalla.” Kyseessä on niin sanottu lokkikeikka, jossa kuvaajalauma odottaa kohdettaan kuin taivaalla liihottavat keltanokat toriranskalaisia. Tunnistan kuvasta ensimmäisenä vanhat työtoverini, mutta tunnistamisoperaation päätteeksi kasvoilleni piirtyy kiristynyt ilme. Miksi löydän kuvasta vain kolme naista? Onko politiikka liian kova aihe ihmisille, jotka mielletään tyypillisemmin emotionaalisiin hoiva-ammatteihin? Miksi työhönsä leipääntyneiden setien tilalle ei palkata nuoria ja vahvoja naisia, joilla on rohkeutta, kunnianhimoa, sinnikkyyttä ja pokkaa enemmän kuin eläikeikää lähestyvillä olueen taipuvaisilla punaposkisilla ukoilla, jotka odottavat huoltoaseman pullamössäkahveja enemmän kuin Putinia?

Elisabeth Rehn kertoo tuoreessa Me Naiset -lehdessä, että häntä kismittää, miten määrätietoisia naisia härnätään. ”Kun toimin ensimmäisenä naisena puolustusministerinä, minua yritettiin kovasti kampittaa. Kieli valuen odotettiin, että milloin munaan oikein kunnolla. Paavo Väyrynen yritti saada minua erilaisiin ansoihin, mutta ei onnistunut. En mokannut sitten kuitenkaan”, Rehn sanoo.

Mediassa vahvoja ja älykkäitä naisia ylistetään, palvotaan ja ihannoidaan, mutta työelämässä totuus on toinen. Naiset ovat päässeet holhouksen alta ja tulleet työelämään omin luvin, mutta sukupuoleen liittyvät odotukset ja normit ovat pysyneet vuosikausia hätkähdyttävän samoina, kuten esimerkiksi tästä jutusta selviää. Viime viikolla jouduin vastaamaan keski-iän ylittäneelle miehelle, joka testasi tiedänkö, millä kameralla kuvaan. Seksismi ja ahdistelu ovat klassisia mekanismeja, joilla pyritään palauttamaan normatiivinen valtajärjestys.

Viena Kytöjoki on tutkinut tuoreessa gradussaan kuvajournalistin työtä sukupuolen näkökulmasta. Tutkimuksessa todetaan, että kuvajournalismin miestapaisella ja maskuliinisella historialla on yhä vaikutuksensa tämän päivän työssä ja siinä, miten kuvajournalismia tehdään, ja millaisia ominaisuuksia kuvajournalismissa arvostetaan. Journalismi nähdään usein sukupuolineutraalina instituutiona, mutta arvostetun journalismin painopiste on klassisesti ollut maskuliinisiksi mielletyissä kovissa aiheissa, kuten politiikassa ja taloudessa. Gradusta selviää, että journalismin alalla kiukkuiset ja kykenevät nuoret miehet kyllä huomataan, nostetaan ja autetaan eteenpäin, mutta kukaan ei ole kiinnostunut kiukkuisesta nuoresta naisesta. Eräs Kytöjoen haastateltavista kertoo: ”Kuvatoimituksen esimies on humalassa sanonut jossain juhlissa, ettei hän palkkaa kuin hiljaisia naisia, sellaisia, jotka eivät vastusta koskaan, eivätkä sano omia mielipiteitään. Että halutaan sellaista kilttiä. Naisen paikka journalismissa on olla sellainen hiljainen ja kiltti, eikä saa olla kovaääninen.”

Kytöjoki jatkaa: ”Kuvajournalismin historia on miesten historiaa. Lehtikuvan ja kuvajournalismin maailma valokuvaamisen yhtenä osa-alueena on pitkälti miestoimijoiden näyttämö, minkä havaitsee jo, kun käy läpi alan historiaa valottavia teoksia. Lehtikuvaa esitteleviä teoksia selatessa huomaa, ettei kuvaajamestareiden joukossa mainita juuri lainkaan muita kuin miesoletuksellisia toimijoita. Ammattikuntaan viittaavat leikkimieliset synonyymit niin ikään korostavat miehistä kumppanuutta.” Puhutaan oppipojista, oppi-isistä, alan keulamiehistä, rivimiehistäja ammattiveljistä. Gradussa viitataan Caj Bremerin muistelmista löytyvään kuvaan vuodelta 1955, jossa joukko lehtikuvaajia ikuistaa Miss Eurooppa -kandidaatteja. Kuvasta löytyy yksi oletuksellinen nainen, jonka nimi ei ole tiedossa, vaan kuvatekstissä lukee ”tuntematon naiskuvaaja”. Kytöjoen mukaan muiden kuin miesten ahdas tila kuva-alalla ei johdu biologiasta eikä sattumasta, vaan kulttuurista ja sosiaalisista suhteista. Tämä johtaa siihen, että naisten on hankalampaa löytää tilaa ja oikeutusta alalla työskentelyyn.

Seuraavan kerran, kun presidentin kanslia julkaisee Twitterissä kuvan median edustajista, toivon näkeväni otoksen eturivissä yhtä paljon naisia kuin miehiä. Kuten Kytöjoen gradussa todetaan, kuvajournalistin ammatissa on kautta aikojen toiminut (ikääntyviä) miehiä, joten normin rikkominen on hankalaa, mutta se ei ole mahdotonta. Ennen kaikkea se on tarpeen.

kuvituskuva.jpgKuva ja teksti: Jenna Lehtonen

Kun aikaa on vain hetki – nämä kuvat otettiin alle minuutissa

Kuva: Jenna LehtonenKuva: Jenna LehtonenKuva: Jenna LehtonenÄitini halusi päivittää kuvat somekanaviinsa, mutta varsinaisen kuvauspäivän sopiminen läheisen ihmisen kanssa on yhtä helppoa kuin löytää Vuosaaresta Järvenperään ilman navigaattoria. Näin ollen hoidin kuvauksen kuin ohimennen päiväreissullamme Porvoossa. Käskin äitiä hyppäämään kukkapuskaan ja hän teki työtä käskettyä aina siihen asti, kunnes havahtui ampiaisiin. No, lehtikuvaajataustaiselle minuutti on pitkä aika. Aina ei todellakaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Äiti sai kuvansa ja minä väliaikaisen rauhan.