Piianpeili, divaanisohva, baarituolit, käytävämatto, yöpöydän valaisimet ja mitä näitä nyt oli. Viimeisen parin kuukauden aikana olen tehnyt yli 30 hankintaa Tori.fi:stä. Se tarkoittaa sitä, että olemme avomieheni kanssa ravanneet kymmeniä kertoja ympäri Uuttamaata Mäntsälästä Nurmijärvelle ja Espoosta Helsinkiin. Vaikka bensaa on kulunut, lopputulos palkitsee.
Uusi kotimme on sisustettu lähes kokonaan kierrätyslöydöillä. Tuorein hankinta koristaa tätä tekstiä. Maksoin kuvan messinkisestä tarjoiluvaunusta 40 euroa. Se on vähemmän, mitä vastaavanlaisesta muovisesta tarjoiluvaunusta pyydetään huonekalujätissä uutena.
Tätä ihanuutta ei tarvinnut etsiä Torista pitkään. Onnekseni ilmoitus oli otsikoitu väärin. Lisäksi myyntikuva oli niin huonolaatuinen, että siitä ei saanut kunnolla selvää. Vaunu oli ollut myynnissä jo tovin, joten sain tingittyä hintaa kymmenen euroa alaspäin.
Kun menimme hakemaan tulevaa ostosta, näin jo ensimetreillä, ettei kyse ollut mistään rimpulasta. Messinki painaa jonkin verran…Kannoimme kotiimme arvokkaan vintage-esineen, jonka sai edustuskuntoon pölyjen pyyhkimisellä.
Nyt olohuoneessamme seisoo kultainen vaunu, joka toimii katseenvangitsijana ja tulevaisuuden kuljetusvälineenä. Enää pitäisi keksiä, kuljetetaanko siinä alkoholia, kirjeitä, kukka-asetelmia vai kenties niistä kaikkia.
Mahdotonta matkia
Toribongauksissa parasta on se, että en joudu jonottamaan missään lastulevylandiassa tuotteita, joiden kokoamiseen tarvitaan insinöörin pätevyys ja lentäjän hermot. Lisäksi voin olla varma siitä, että vanhoja ja uniikkeja tuotteita ei löydy joka toiselta naapurilta.
Kun julkaisin vaunuista kuvan Instagramin puolella, sain lukuisia viestejä siitä, mistä olen esineen hankkinut. Sama ilmiö toistuu Facebookin sisustusryhmissä. Yksi ostaa jotakin ihanaa ja julkaisee siitä kuvan, muut seuraavat perässä.
Olen lapsesta saakka vaalinut yksilöllisyyttä. Sitä, että en kulje valmiiksi tallottuja reittejä. Se lienee yksi syy, miksi käyn kirpputoreilla. Vihaan matkimista ja sitä, että joku seuraa perässä. Ostamalla käytettyä erottuu tapetista. Ähäkutti.
Vaikka arvostan trendejä ja design-klassikoita, ei niitäkään välttämättä tarvitse hankkia uutena. Euroja ja aikaa säästyy, kun ajaa kauppojen sijaan jonkun kotiovelle. Kierrätyshankintoja tekemällä voin olla varma siitä, että kotimme ei näytä samalta kuin kaikkien muidenkin.
Vaikka vielä 10 vuotta sitten sain kiertää kirpputoreilla rauhassa, vanhaa tavaraa riittää löydettäväksi. Ja minun on pakko hyväksyä se, ettei kotiimme voi kantaa ihan jokaista kultaista tarjoiluvaunua.
P.S. Viimeistään nyt tiedät, miksi kirpputoreilla käyminen hymyilyttää.
