Näin eurolla ostettu käytetty hääpuku pelasti hääpäiväni – Uutena hankittu hääpuku jäi kaappiin

Käytetty hääpuku päihitti mennen tullen uutena ostetun puvun, johon tuhlasin melkein tonnin. Vietin hääiltaani vintage-mekossa, jonka ostin itsepalvelukirpputorilta yhdellä eurolla. Papin eteen kävelin puvussa, jonka löysin Facebook-kirpputorilta sokkona sovittamatta.

Jos ihan tarkkoja ollaan, vaatekaapissani majaili ennen hääpäiväämme neljä erilaista hääpukua. Kolme niistä ostin kirpputoreilta. Aloitimme häävalmistelut kaksi vuotta ennen vihkipäivää, joten mikään varsinainen kiire puvujen hankkimiseen ei koskaan iskenyt. Sen sijaan ehdin vuosien aikana löytää toinen toistaan upeampia pukuja, joiden edessä iski valinnanvaikeus.

Mitä lähemmäksi hääpäivämme tuli, sitä oleellisemmaksi pukujen sovitus muuttui. Se ainoa mekko, jonka olin ostanut morsiuspukuliike Seremoniasta hieman alle 1000 eurolla, alkoi tuntua tukalalta vaihtoehdolta heinäkuun juhliin. Raskas tyllikangas ja puolipitkät hihat eivät enää tuntuneet oikealta vaihtoehdolta, kun lämpömittarin lukemat huitelivat miltein 30 asteen tietämillä. Vaikka mekkoon käytetyt rahat menivät käytännössä taivaan tuuliin, tilannetta kompensoivat muut puvut, jotka olin löytänyt huomattavasti edullisemmin.

Tämä vintage-mekko löytyi Siilitien Kahdeksas Aisti -kirpputorilta ja se maksoi yhden euron. Kuva: Laura Karlin
Alkuperäinen omistaja oli kertomansa mukaan teetättänyt tämän puvun ompelijalla. Kuva: Julius Töyrylä

Seremonian puvun ostin täysin hetken mielijohteesta, koska se oli viimeinen kappale, joka myytiin pienellä alennuksella. Samaan aikaan se oli myös ensimmäinen hääpuku, jota koskaan sovitin. Pidän mekosta edelleen, vaikka se ei omiin häihin päätynytkään.

Pari viikkoa uutena ostetun puvun jälkeen törmäsin Facebookin hääkirpputorilla pukuun, jonka kuviin ihastuin hetkessä. Lempäälässä sijainnut kerran käytetty hääpuku oli Helsingistä katsottuna haastavan etäisyyden päässä, mutta onneksi isäni oli juuri suunnittelemassa reissua Tampereelle. Ensin ajattelin, ettei isäni missään nimessä suostuisi lähtemään ostoksille puolestani, mutta onneksi olin väärässä. Tinkimisen päätteeksi ostokselle kertyi hintaa 650 euroa. Jälkikäteen ajateltuna tein erinomaiset kaupat. Sovitin pukua ensimmäisen kerran omassa kodissani, ja se oli täydellinen. Niin täydellinen, että kyseisestä puvusta tuli hääpäiväni ykköspuku pienen kavennuksen jälkeen.

Myöhemmin, kun tuttuun tapaan kiertelin kirpputoreilla, vastaani käveli lisää potentiaalisia häämekkoja. Monet jätin ostamatta, mutta kahden mekon kohdalla en voinut kieltäytyä kaupoista. Löysin sekä Kaisu Heikkilän vintage-mekon että yllä olevassa kuvassa näkyvän kukkamekon Siilitien Kahdeksas Aisti -kirpputorilta, joka on Itä-Helsingin heittämällä paras itsepalvelukirpputori. Kukkaprintti osui silmiini alun perin kuosinsa ansiosta. Vielä kassalla ajattelin, että euron maksanut mekko on itselleni liian pieni, mutta kotona yllätin itseni täysin. Kun kokeilin mekkoa ensimmäistä kertaa päälleni, en malttanut oikein pysyä paikoillani. Muistaakseni hypin riemusta, kun tajusin, miten halvalla joku myi niin upean vaatekappaleen. Vaikka mekosta näki, että sillä on ikää, se oli päällisin puolin priimakunnossa. Ainoastaan yksi sauma piti korjata, mutta onneksi äitini on entinen ompelija.

Kaisu Heikkilän puku löytyy kaapistani edelleen, ja se on vuokrattavissa tai ostettavissa seuraavalle morsiamelle. Kuva: Laura Karlin
Myös kaikki hääasusteeni löysin kierrätettynä. Laukku on Jimmy Choon, korvakorut Oscar De La Rentan.
Sekä mieheni solmiot että omat asusteeni löytyivät Vestiaire Collectivesta. Kuva: Laura Karlin

Käytetty hääpuku erottuu massasta

Jos siis vielä epäröit, kannattaako hääpuku ostaa käytettynä, saatat arvata oman mielipiteeni. Usko tai älä, mutta onnistuin hyödyntämään kaikkia kolmea kierrätyspukuani häidemme tiimoilta. Ykköspuku oli se, jossa menin vihille, kakkospuvun vaihdoin illalle ja kolmatta pukua – eli sitä Kaisu Heikkilän vintage-mekkoa – hyödynsin kuvauksissa. Kuvaajana tiesin, että on älytöntä jättää hääpotrettien ottaminen vihkipäivälle, joten otimme ne hyvissä ajoin alta pois noin viikkoa ennen hääpäiväämme. Suosittelen samaa ratkaisua kaikille tuleville hääpareille. Kesäaikaan kannattaa kuvata nousevan tai laskevan auringon aikaan, ei keskellä kirkasta päivää, jolloin valo voi olla erittäin kova.

Meidän juhliemme kuvaajana toimi vanha tuttuni ja aina yhtä valloittava Julius Töyrylä. Erillisenä ajankohtana kuvatut hääpotretit otti lahjakas kuvaajakollega Laura Karlin, joka ikuisti samalla kuviin myös molemmat vintage-mekkoni. Vaikka arvoin kahden mekon ottamista kuviin, ratkaisu osoittautui oikeaksi. Kaisu Heikkilän luomus näyttää kuvissa upealta. Ja mitä sulhasen asuun tulee, ei sekään ihan kokonaan uusi ole. Laurille hankimme kaksi erilaista solmiota (merkkeinä Hermès ja Lanvin), joista molemmat löytyivät Vestiaire Collectivesta. Samasta paikasta löysin sekä hääkorvakoruni että laukkuni.

Hyödynsimme kirppislöytöjä myös hääkoristeluiden suhteen. Muun muassa tienvarsikyltit, photobooth-rekvisiitat ja pöytämaljakot poimin Facebookin hääkirppisryhmistä. Jos on aikaa, niin niistä ryhmistä löytää käytännössä ihan kaiken, mitä häihin tarvitsee. Mitä enemmän käyttää mielikuvista ja luovuutta, sitä persoonallisemmat häät pystyy järjestämään.

Omat hääkamppeemme laitoin heti häidemme jälkeen myyntiin, ja valtaosan tuotteista sain kaupaksi siltä istumalta. Omia hääpukujani tuskin tulen myymään, mutta kaikki kuvissa näkyvät puvut ovat vähintään vuokrattavissa, jos oikea kysyjä sattuu kohdalle.

Kierrätetty tyyli voi olla ajattomampi ratkaisu kuin tusinapukujen ostaminen uutena. Kuva: Julius Töyrylä
Tämä taitaa olla ainoa kuva, jonka ajan kannoin häälaukkuani hetken. Kuva: Julius Töyrylä
Saa jakaa
  •  
  •  
  • 15
  • 1

Liity sisäpiiriin

Tilaa ilmoitus uusista blogiteksteistä sähköpostiisi!