Tämän takia et löydä kirpputoreilta mitään

Luit joskus jonkun ihanan ja kauniin bloggaajan postauksesta, että hän osti persoonallisen punaisen vekkihameensa kirpputorilta. Mietit, pitäisikö sinunkin kokeilla samaa ja viimein lopettaa kulkeminen niissä massafarkuissa, jotka hankit nähtyäsi ne australialaisen huippumallin yllä Pinterestissä.

Jos kerran bloggaaja osaa kävellä kierrätysmyymälään, niin kyllähän sinäkin sinne perään jolkotat ihan muina lambeina. Niinpä yhtenä viikonloppuna avaat lasioven ja astut liikkeeseen, jossa tuotteet on lajiteltu sateenkaaren kaikkien värien mukaan. Vihreän kohdalla tuskailet, miksi kaikki vaatteet muistuttavat enemmän mummolan hernesoppaa kuin muotibloggaajaa. Otsallesi valuu ensimmäinen hikipisara, kun yrität väistellä muita samalla asialla olevia asiakkaita. Eteesi ilmestyy lastenvaunut, joten käännyt ympäri. Samalla henkari tarttuu hihaasi ja juutut kiinni henkseleihin, jotka joskus olivat valkoiset. Ajattelet, että ostat ne päästäksesi tilanteesta eroon. Sitten huomaat, että kassalla on yhtä pitkä jono kuin Linnanmäellä heinäkuussa.

Näet ympärilläsi vanhoja ristipistotöitä, karvaisia ryijymattoja, vihreistä kuulista muistuttavia lakanoita ja farkkuja, joita myi joskus eräs Simo Vaatehuoneelta. Katselet ympärillesi, mutta näet yhtä kirkkaasti kuin pakeneva saaliseläin. Ei täältä mitään löydy, luovutat hiljaa mielessäsi ja marssit lähimpään vaatekauppaan, josta ostat kolme t-paitaa neljän hinnalla.

Hukkareissuja ja huolimattomuutta

Kuluu 101 vuotta ja muutama dalmatialainen ennen kuin kävelet vahingossa ystäväsi perässä nuhaiseen itsepalvelukirpputoriin, jossa haisee sisäilmaongelman ja vintiltä löydetyn kuolleen mäyrän yhdistelmältä. Astelet käytäviä pitkin kuin Muuttuva labyrintti -pelissä, etkä koske mihinkään. Näet ympärilläsi likaisia sukkia, kuluneita kahvikuppeja ja muovisen miekkavalaan, jonka hintalapussa lukee “hai”. Hengität suun kautta ja odotat, milloin kaikki on ohi. Kassan takana seisoo täti, joka on unohtanut papiljotin päähänsä. Hän tuijottaa eteensä samalla tavalla kuin Sylvi-tätisi teki hänen miehensä hautajaisissa. Pudistelet päätäsi ja laitat kätesi takaisin selkäsi takana oleviin käsirautoihin. “Kirpputoreilta ei  koskaan löydä mitään”, kuiskaat toverillesi, joka on vain uteliaalla tuulella. Pikaisen kierroksen päätteeksi heittäydyt ulkona odottavan ilmapatjan päälle ja pelastaudut lähimpään kauppakeskukseen. Kahden ikävän kokemuksen jälkeen teet johtopäätöksen, että kirpputorit ovat hannuhanhimaisille arkeologeille tarkoitettuja paikkoja, joista löytyy lähinnä kuolinpesien toukkia, joilla on kirppuja.

Vuotta myöhemmin kuulet, että ihmiset kauppaavat vanhoja aarteitaan Facebookin kirpputoriryhmissä. Ajattelet, että annat kierrätykselle vielä yhden mahdollisuuden myyjän roolissa. Kaivat kymmenen vuotta kaapissasi olleen väärin pestyn puseron ja laitat sen myyntiin 15 eurolla. Kahden viikon kuluttua ylläpitäjä lähettää sinulle viestin, että ilmoituksesi on vanhentunut. Paita jää myymättä. Olet niin vihainen, että luot käyttäjätilin Vauva.fi -sivustolle ja kirjoitat sinne, että kirpputorit ovat yök. Sitten joku kysyy, oletko käynyt livekirpputorilla, jossa järjestetään tulevana sunnuntaina hyväntekeväisyysmuotinäytös, jonka tuotot lahjoitetaan toimitusjohtajan mersun nahkapenkeille. Päätät ilmestyä paikalle, joten laitat herätyskellon soimaan kolmelta iltapäivällä. Lähdet kirpputorille tuntia myöhemmin ostoslistan kanssa. Perille päästyäsi huomaat, että pöydät ovat tyhjiä. Kotimatkalla päätät, että ajat Ikean kautta.

P.S. Jos kirpputoreihin kohdistuvat ennakkoluulot kiinnostavat enemmän, lue tämä postaus.

Saa jakaa
  •  
  •  
  •  
  •