Vuodenvaihde on kehnoin aika mennä kirpputoreille. Sen todisti Lahden reissu, josta jäi käteen alle 20 euroa maksaneet kirppisostokset. Monilla kirppareilla on tähän aikaan vuodesta enemmän tyhjiä kuin täysiä pöytiä. Asiakkaan kannalta tyhjät henkarivistöt ovat turhauttavia. Kuuden kirpputorin pikakierrokselta käteen jäi yllättävän vähän ostoksia.
Tämä täsmäisku oli muistaakseni ensimmäinen kerta, kun kurkistin Lahden kirpputorikulttuuriin, joten tulevat rivit muodostustuvat sen pohjalta. Yhtä hyviä ja huonoja kirppareita löytyy ympäri Suomea.
Alku ei alkanut lupaavasti. Vastassa oli kuluneita pikeepaitoja, likaisia pehmoleluja ja tavaroita, joita ei pitäisi myydä käytettynä. Kolmannen kirppiksen kohdalla olin jo luovuttamassa, mutta kurvasimme juuri ennen kotimatkaa vielä Kisälli-kirpputoriin, joka kompensoi edeltäjiään. Onneksi.
Liian vähän hyviä myyjiä, liikaa trokareiden pöytiä
Aloitimme kierroksen Kirkkis-kirpputorilta, jota tuskin tulen ikävöimään. Pöydillä oli tällä kertaa sellaista tavaraa, jota ani harva haluaa kantaa kotiinsa. Lattialla pölyyntyi esineitä, joista olisi saanut hulvattomia kuvia Paskat kirppislöydöt -galleriaan. Jätin kuvat ottamatta, sillä paikalta pääsi poistumaan ripeästi ilman kiertelyä ja kukkaron avaamista.
Viimeistään eteisaulassa roikkuvat käytetyt rintaliivit ja alushousut viimeistelivät poistumistunnelman. Vaikka rakastan kirppareita, joskus tulee raja vastaan. Jos pöytien tarjonta perustuu vakituisiin jälleenmyyjiin, tarjontaa on liian vähän.
Kirkkiksen jälkeen kipusimme viereisen rakennuksen rappuset ylös ja päädyimme Launeen suurkirpputorille. Vaikka tilaa oli runsaasti, mitään emme ostaneet. Uskon, että paikka on parhaimmillaan eri vuodenaikaan. Valtaosa pöydistä oli vain puoliksi täynnä tai kokonaan tyhjillään.
Lauantaista huolimatta käytävillä sai harppoa rauhassa. Alakerran Konttiin emme menneet lainkaan, sillä löydät aarteeni mieluiten perinteisiltä kirpputoreilta, en kierrätysmyymälöistä.
Suurkirpputorilta ajoimme kaupungin toiselle puolelle, Ahtialantien Lanttilaan. Saman ketjun kirppiksellä Vantaalla vierailleena odotukseni olivat astetta korkeammalla kuin edellisten kirppisten kohdalla.
Persoonallisen rakennuksen sisään kätkeytyi pari hyvää pöytää, joilta poimin lähes kaikki päivän ostokseni. Mukaan tarttui 70-luvun mekko, vessaan tuleva pyyhenaulakko, tähän hetkeen sopiva neule sekä pari kahvikuppia. Mitä itse kirppikseen tulee, pidin mintunvihreistä myyntipöydistä ja avarasta tilasta.
Avaruutta ja luonnonvaloa tuli ikävä, kun päädyimme seuraavaan paikkaan eli Cetori-kirppikselle. Sieltä ostin ainoastaan valkoisen varavaihtoehdon, eli toisen pyyhenaulakon. Se maksoi vain euron. Cetori oli suuri mutta nuhjuinen. Kuten monet muutkin Lahden kirpputorit, paikka oli todella tyypillinen ja perinteinen suomalainen kirpputori. Sellainen, josta syntyy kollektiivinen mielikuva, jonka haluan muuttaa. Uskon kuitenkin, että myös Cetorin valikoima on toisenlainen, kun vuosi vierii pidemmälle. Harva päivittää vaatekaappiaan joulun ja uudenvuoden välissä.
Cetorista päädyimme jo mainitsemaani Kisälli -nimiseen aarreaittaan, joka hurmasi minut täysin. Pidin paitsi tarjonnasta, myös tilan avaruudesta ja miljööstä. Aikataulumme oli niin tiukka, etten ehtinyt keskittyä ostamiseen, mutta paikalle jäi useampi esine, jotka olisin voinut ostaa ajan kanssa.
Kirppis oli antiikin ystävälle paikka, jossa kannattaa poiketa. Tarjolla oli niin vanhoja huonekaluja kuin pieniä sisustusesineitä.
Lahdessa on potentiaalia kirppiskaupungiksi
Yllä mainittujen kirppisten lisäksi Lahdesta ja sen liepeiltä löytyy myös lukuisia muita kirpputoreja tai sellaisiksi miellettäviä kierrätysmyymälöitä. Mainittakoon lopuksi muutama paikka, jotka jätän seuraavaan kertaan. Se tapahtunee kesällä, joilloin kirppikset elävät kultakauttaan.
Kirpputori Torix : Vanhatie 25, Lahti
Arjen aarteet: Tarmontie 3, Hollola
Flamingon kirppis: Tehdastie 10, Nastola
Kierrätyskeskus Patina: Katsastajankatu 14, Lahti
P.S. Jos listalta puuttuu lempikirppiksesi, vinkkaa alle!
