Taloyhtiössämme järjestettiin hiljattain kerhohuonepalaveri. Asukkaiden puheenvuorojen yhteydessä mainitsin, että lähes kaikki huonekalut ja hankinnat voisi tehdä kirpputoreilta. Ensimmäinen kommentti tuli hallitukseen kuuluvalta rouvalta:
”Sieltähän saa vain luteita ja täitä.”
Purin hampaitani yhteen ja laskin hiljaa mielessäni kymmeneen. Se oli tilanne, jossa olisin halunnut raivostua kuin pieni ja kiihkeä terrieri. Maltin menettämisen sijaan vastasin lempeällä mutta aavistuksen pottuilevalla äänellä: ”Niin, tuo on hyvin perinteinen ennakkoluulo kirpputoreista.” Yritin parhaani mukaan avartaa edessäni seisovien ihmisten näkemyksiä ja kerroin, että esimerkiksi Tori.fi:stä löytyy hakuvahtien avulla laatua siinä missä löytyy design-myymälöistäkin. Kun olin luetellut Tapiovaarat, Aallot ja Aarniot läpi, minut viimein otettiin tosissaan. Vaikka menestyneimmät kirpputorit ovat vuosi vuodelta muuttuneet muistuttamaan entistä enemmän second hand -putiikin ja vaatekaupan yhdistelmää, monet mieltävät kirpputorit nukkavieruiksi ja nimensä mukaisiksi paikoiksi. (Jos et tiedä, mitä eroa on kirpputorilla ja second hand -myymälällä, lue tämä vanhempi juttuni.)
”Siellä haisee pahalta.”
On totta, että Suomesta löytyy kirpputoreja, joiden ilmastonvaihto ei toimi. Näissä paikoissa leijuu haju, joka on kirpputorikonkareille jo niin tuttu asia, että sitä pitää itsestäänselvyytenä. Olet ehkä kuullut, miten moni tietyn iän saavuttanut rakennus kärsii sisäilmaongelmista. Nuo ongelmat koskettavat myös niitä rakennuksia, joissa pidetään kirpputoreja. Jos haluaa tehdä erinomaisia ja edullisia löytöjä, tuohon hajuun kannattaa joko tottua tai sitten voi vierailla ainoastaan valikoiduilla luksus-kirppareilla. Kotona vaatteet menevät kuitenkin pesukoneen kautta kaappiin, joten haju ei seuraa perässä.
”En koskaan löydä kirpputoreilta mitään!”
Tämä on ylivoimaisesti suosituin lause, jota olen kuunnellut vuosikausia. Vähän sama asia, kun joku kertoo, että ei ole luova. Kuka tahansa voi tehdä kirpputorilta hyvän löydön, mutta ani harva käyttää tätä mahdollisuutta. Ylläpitämällä omia virheellisiä totuuksia ja ennakkoluuloja, ylläpitää samalla uskomusta siitä, että on sellainen ihminen, joka ei ymmärrä kirpputoreja. Jos ei ole koskaan käynyt kirpputorilla, ei mikään ihme, miksi ensikerralla ei välttämättä iske kultasuoneen. Kirpputoreilla pitää käydä säännöllisesti ja usein, ei kerran vuodessa. Jos menee Hietsun kirpparille viikonloppuna vasta iltapäivällä, on jo auttamattomasti myöhässä. Parhaat löydät eivät pysy rekissä tai pöydässä pitkään. (Paitsi, jos ollaan pienellä paikkakunnalla keskellä ei-mitään.)
”Siellä myydään vain krääsää ja kulunutta lumppua.”
Tottakai myydään, aivan kuten kaupoissakin. Se ei tarkoita, etteikö kirpputoreilla olisi mitään muuta tarjottavaa. Oman vaatekaappini sisällöstä liki 80 prosenttia on ostettu kierrätettynä, eikä joukkoon liiemmin lukeudu ketjukauppojen huonolaatuisuutta. Vuosien varrella kaappiini on päätynyt merkkivaatteita Mulberrystä By Malene Birgeriin. Ostan paljon mieluummin merkkivaatteen käytettynä kirpputorilta kuin halvan ketjuvaatemyymälän vaatteen uutena. Näin toimimalla tuen eettisyyttä, säästän ja saan kaappiini pitkäikäisemmän tuotteen. Jos kyllästyy vaatteisiin yhtä nopeasti kuin allekirjoittanut, merkkivaatteista pääsee kirpputoreilla eroon varsin vikkelästi. Kun muistaa tarkistaa tuotteen aitouden ja siistin kunnon, tekee yleensä mainioita ostoksia. Parasta on se, että samat vaatteet eivät kävele kadulla vastaan.
”Kirpputoreilta ei löydä muodikkaita vaatteita.”
Väärin. Ostin viime viikolla Kaivarin Kanuunasta uuden hintalaput omaavan mekon, jota myydään tällä hetkellä kaupassa. Muotivillitykset tulevat ja menevät. Sesongit ja värit toistuvat. Taannoin ostamani ja eteenpäin myymäni Nylon Beat -farkkutakki on oiva esimerkki nostalgian vetovoimasta. Kirpputorilta siis nimenomaan löytyy muotia, joka säilyy ajattomana pidempään kuin Gina Tricotin tai H&M:n ensimmäisen pesun jälkeen nukkaantuva t-paita. Kannattaa myös huomioida, missä kirpputori sijaitsee. Helsingissä tarjonta on väistämättä laajempaa ja monipuolisempaa kuin pohjoisessa. Kantakaupungin hienostorouvat kuljettavat pöytiinsä erilaista tavaraa kuin maaseudun viljelijättäret.
”Kuka myy kirpputorilla käytettyjä meikkejä? Hyi!”
Esimerkiksi sellaiset naiset, jotka saavat työnsä puolesta kosmetiikkaa ilmaiseksi. Olen ostanut ”käytettyjä” huulipunia, hajuvesiä, poskipunia ja kosteusvoiteita kirpputoreilta useammin kuin kaupasta. Tunnistan yleensä jo myyjän ulkonäöstä, jos hän työskentelee meikkaajana tai kosmetologina. Ostan erittäin mielelläni kerran kokeiltuja tai uusia meikkejä, jotka maksavat kirpputorilla huomattavasti vähemmän kuin uutena kaupassa. Olen säästänyt satoja euroja tällä taktiikalla! Meikit voi desinfioida, jos epäilee niiden uutuutta. Vaikka tuotetta myydään kirpputorilla, se saattaa silti olla täysin käyttämätön teippeineen.
Kirpputorit ovat koko kansan omaisuutta! Mene ja tee löytöjä. Käytä kaikkia aistejasi, äläkä anna ennakkoluuloille tilaa päässäsi.
