Meillä kävi pari viikkoa sitten vieras, joka opetti mieheni viikkaamaan ja kertoi, millainen on hyvin istuva puku. Sopivan kokoisia bleisereitä, puvunhousuja tai smokkitakkeja ei vaatehuoneestamme juuri löytynyt.
Sen sijaan yksi sukkapari kerrallaan kävi ilmi, mikä määrä kaapeissamme lojui käyttämätöntä materiaalia. Huiveja, joita kukaan ei käytä, liian isoja farkkuja ja kuluneita kauluspaitoja. Ihan kivoja vaatteita, joiden kuuluisi kuitenkin olla jonkun toisen vetolaatikossa tai kaatopaikalla.
Vaikka KonMari-metodi oli minulle tuttu, en ollut soveltanut sitä vielä omaan elämääni. Joskus asiat vaativat hoituakseen ulkopuolisen katseen.
Vierailun aikana Hillfort-yrityksen perustanut Milla Vilska avasi tahtomattaan myös omat silmäni. Samaan aikaan, kun mies tyhjensi kaappiaan, minä kipitin yläkertaan aloittamaan saman projektin omille kamppeilleni.
Tuo projekti ei ole päättynyt vieläkään, sillä vaatteita olen ostanut kirppareilta viime vuosina kaikista eniten. Tehtävää siis riittää. Kiitollisin olen siitä oivalluksesta, että en tarvitse kaappiini yhtäkään ”ehkä käytän tätä vielä joskus” -vaatetta. Tarvitsen tilaa täydellisyyksille.
Vähemmän on enemmän
En olisi koskaan voinut kuvitella kirjoittavani tätä, mutta rajansa kaikella. Omistan liikaa paitoja, liikaa housuja, liikaa mekkoja, liikaa hameita, liikaa pipoja, liikaa alusvaatteita, liikaa sukkia, liikaa meikkejä ja liikaa takkeja. Nyt siihen tulee muutos.
Jatkossa haluan henkareihini ainoastaan sellaisia vaatteita, joita rakastan. Sellaisia housuja, jotka istuvat täydellisesti ja sellaisia paitoja, joihin löytyy sopiva alaosa ilman penkomista ja etsimistä. Haluan vaatekaapin, jonka palaset loksahtavat yhteen, eikä minun tarvitse enää koskaan sanoa: ”Minulla ei ole mitään päälle laitettavaa.”
Viimeiden kahden viikon aikana olen heittänyt roskiin ja vienyt kierrätykseen niin muovirasioita kuin korvakoruja. Olen konmarittanut menemään sekä keittiössä että makuuhuoneessa. Eikä tämä ole edes tuntunut missään! Päinvastoin, oloni on kevyempi, ja kotimme on kirkkaampi. Miksi haalisin kaappiin jotakin sellaista, jota en tarvitse?
Koska pengottavaa on riittänyt, olen laittanut vaatteita kiertoon ennätyksellisen paljon. Kukkaroni on kiittänyt, sillä parhaimmillaan olen tienannut merkkivaatteillani useamman satasen päivässä. Paikallinen FB-kirppisryhmä on palvellut yhtä hyvin kuin Tori ja Zadaa, jotka ovat jo pitkään olleet suosikkipaikkojani myymisen suhteen.
Tavoitteenani on, että tulevaisuudessa kotimme vaatekaapeissa on ainoastaan sellaisia vaatteita, joita käytetään ja arvostetaan. Se ei tarkoita, ettenkö voisi ostaa niitä kirpputoreilta. Se tarkoittaa sitä, että kyseenalaistan oman ostamiseni. Miksi on pakko hamstrata, jos omistaa jo liikaa?
Ja mitä mieheni vaatekaappiin tulee, nykyään sieltä löytää muutakin kuin kulahtaneita urheilupaitoja ja huonosti istuvia housuja. Ne lähtivät jonkun toisen aarteeksi.
