Jos omistat auton tai saat kyydin, suosittelen vahvasti kääntämään ratin kohti Keski-Uusimaan kirppareita. Pyörähdin niistä kolmessa tällä viikolla, eikä yhdestäkään tarvinnut poistua tyhjin käsin. Isoimman saaliin keräsin Järvenpään Helmi-kirpputorilta, josta ostin 10 eri tuotetta 31,50 eurolla. Eniten rahaa kului Oliverin kirpparilla Keravalla, jossa kassa ilmoitti ostosteni yhteissummaksi 80 euroa. Tuusulan Femmatorilla kisaväsymys pääsi yllättämään, joten sieltä selvisin 21 euron pyrähdyksellä.
Kuten tavallista, pöytien keskellä törmäsi hintalaputtomiin tuotteisiin, jotka olisin tahtonut ostaa. Tämä on ikuinen murheenkryyni itsepalvelukirpputoreilla. Pöydille jäi muun muassa Samu-Jussi Kosken Marimekolle suunnittelema syystakki. Ehkä ihan hyvä, että jäi, sillä vaatekaapissani ei varsinaisesti ole liikaa tilaa.
Vaikka kiersin yllä mainittuja kirpputoreja keskellä päivää, käytävillä sai väistellä sekä lastenvaunuja että niiden työntäjiä. Empiiristen havaintojen perusteella äidit ja eläkeläiset ovat kirppisten pääasiallisia asiakkaita arkisin. En edes halua tietää, millainen tungos paikoissa on viikonloppuisin. Tästä syystä välttelen itsepalvelukirppiksiä lauantaisin ja sunnuntaisin. Ne päivät pyhitän live-kirppareille ja nimenomaan aikaisille aamuille, kun muut vielä nukkuvat.
Sekä Helmi että Oliver olivat entuudestaan tuttuja kirpputoreja, mutta Femmatorilla en muista käyneeni koskaan aikaisemmin. Paikka yllätti suuruudellaan. Itse asiassa kirpputori on niin suuri, että se muistuttaa enemmän labyrinttia. Valitettavasti se tarkoittaa myös sitä, että paikan kiertäminen loogisessa järjestyksessä on kaltaiselleni epäinsinöörille mahdottoman vaikeaa. Siksi olin välillä täysin pihalla, mistä olin tullut ja minne olin menossa. Kirpputorin keltainen ja pimeä valaistus ei varsinaisesti edesauttanut suunnistamistani. Siitä huolimatta ilahduin, kun löysin kotiimme sekä lasisen salaattikulhon että uuden ekologisen tiskiharjan. Ne maksoivat yhteensä kuusi euroa, ja siihen hintaan en olisi saanut kaupasta kumpaakaan.
Aito japanilainen kimono ja muita aarteita
Oliver-kirpputori on yksi Keravan helmistä. Löydän paikalta joka kerta jotakin, eikä kirppiksen huonekorkeus ja valoisuus ainakaan haittaa asiaa. Tällä reissulla kiinnitin erityishuomiota pöytään, jossa oli japanilaista kirjallisuutta sekä muutama aito kimono. Yksi niistä tarttui mukaani, vaikka se maksoi enemmän, mitä yleensä olen valmis maksamaan. Toki tiedän, että vastaavaan ei törmää kirpputoreilla kovin usein. Paksusta kankaasta valmistettu vaatekappale odottaa nyt käyttöpäiviään silitettynä ja pestynä. Itse asiassa kimono on niin kaunis, että se voisi yhtä hyvin vain roikkua koristeena. Sääli, että en ole vielä koskaan päässyt Japanissa käymään.
Keravalta ostin myös Haltin urheilutakin, kukkakuviollisen puseron ja muutaman mekon. Suurimman osan ostoksista kuvasin jo Instagramin Stories -osioon, joten valitettavasti kaikki löydöt eivät tulleet ikuistetuksi tähän postaukseen. Joka tapauksessa paikalla piipahtaminen kannatti tälläkin kerralla. Oliver-kirpparin yhteydessä myydään muuten myös maalaisromanttisia koriste-esineitä, joten paikalla uskaltaa saapua ronkelikin kiertäjä.
Lopuksi haluan vielä vinkata Ylen haastatteleman markkinoinnin professori Hannu Saarijärven ajatuksista. Hän uskoo, että käytetyn tavaran ostamisesta on tulossa entistä keskeisempi osa kaupan evoluutiota. Oheinen sitaatti kiteyttää hyvin oleellisen seikan:
”10–15 vuotta sitten kysyttiin, että minkä takia ostit käytetyn, miksi et ostanut uutta. Kymmenen vuoden päästä ihmetellään, että minkä ihmeen takia ostit uuden, kun hyviä käytettyjäkin olisi tarjolla.”
Ei mitään lisättävää.
