Shampanjaa ja makaronilaatikkoa: Antiikkialan yrittäjä rakastaa kontrasteja – Katso kuvat persoonallisesta kodista

Se oli pyöreä ja puinen. Siinä oli valurautaa ja vipu. Noin 40 senttiä korkea esine seisoi Helsingin antiikki ja taidemessuilla Galerie 1900-liikkeen osastolla, mutta kukaan ei tiennyt, mikä se on. Ihmiset tulivat arvuuttelemaan: ”Tuleeko siitä musiikkia, kun kahvaa vääntää?” Patinoituneesta ja näyttävästä esineestä tuli messuosaston kysytyin tuote, antiikkialan yrittäjä Amanda Kääriäinen, 25, muistelee.

Istun Ilmari Tapiovaaran suunnitteleman tuolin päällä. Ylläni palaa Siemensin vanha kouluvalaisin. Sellainen, joita silloin tällöin näkee vanhojen arvokiinteistöjen rappukäytävissä. Juomme kahvia vihtiläiseltä kirpputorilta löytyneistä kupeista, jotka kuuluvat venäläisen Lomonosov-brändin Golden gardens -sarjaan. Samujin hameeseen pukeutunut Kääriäinen kysyy, haluanko maistaa elämäni ensimmäistä kertaa italialaista Fernet-Brancaa.

Olemme Kääriäisen kotona Kalliossa. Kodissa, jossa jykevät tiiliseinät kätkevät sisäänsä antiikkimaailman, joka yksityiskohtineen lumoaa katsojansa. On koristeellisia hopea-aterimia, on suupuhallettua lasia, on ajan kuluttamaa puupintaa ja posliinia. Vaatekaapin ovessa roikkuu kukkakuvioinen aamutakki, joka on ostettu muutamalla kympillä Pariisin Père-Lachaisen katutorilta.

Mainos

– Tykkään kontrasteista. Shampanjaa on kiva juoda, kun tietää, että seuraavalla viikolla vetää makaronilaatikkoa, Kääriäinen kertoo ja hymyilee.

Artek on ottanut Ilmari Tapiovaaran Pirkka-kalustesarjan uustuotantoon. Kuva: Jenna Lehtonen
Suuret kontrastit näkyvät Kääriäisen mukaan sekä hänen persoonassaan että sisustuksessa. Kuva: Jenna Lehtonen
Fernet-Branca lukeutuu Kääriäisen suosimiin jälkiruokajuomiin. Kuva: Jenna Lehtonen
Kääriäinen aikoo tuunata löytämästään aamutakista itselleen mekon. Kuva: Jenna Lehtonen
1920-luvun tienoilla syntyneet vaatteet Kääriäinen nimeää jo antiikiksi. Kuva: Jenna Lehtonen
1900-luvun alun patsasvalaisin muistuttaa omistajaansa – kaikki on mahdollista niille, jotka uskovat unelmiinsa. Kuva: Jenna Lehtonen

Unelma antiikkikauppiaan urasta

Antiikki on sana, jolle löytyy yhtä monta määritelmää kuin on määrittäjääkin. Kääriäinen lukeutuu koulukuntaan, joka laskee antiikiksi esineet, joille on kertynyt ikää noin 100 vuotta. Nuoresta iästään huolimatta vuodesta 2014 lähtien yrittäjänä toiminut nainen tietää, mistä puhuu.

Kääriäinen on jo lapsena nukkunut 1900-luvun talonpoikaissohvasta tehdyssä sängyssä. Hänen isänsä perusti oman antiikkiliikkeen 25-vuotiaana, joten kotona kunnostettiin ja säilytettiin esimerkiksi valaisimia ja niiden varaosia.

Pienestä tytöstä varttui koululainen, joka kirjoitti ystäväkirjaan tahtovansa isona antiikkikauppiaaksi. Välillä Kääriäinen kävi siskonsa kanssa kapinaa romua vastaan, mutta silti sisällä piileskeli jotakin selittämätöntä vetovoimaa. Kiinnostus antiikkia, kirpputoreja, design-esineitä ja retroa kohtaan hiipi nuoren naisen elämään korujen, äidiltä perittyjen vaatteiden ja kirppislöytöjen myötä.

Kun Kääriäinen aloitti työt antiikkiliike Fasaanissa Ullanlinnassa, tulevaisuus kirkastui.

– Päätin, että minusta tulee yrittäjä ja että se liittyy jotenkin antiikkiin.

Otsakorun kanssa raitiovaunussa liikkuminen aiheuttaa yleensä ihmisissä reaktioita, Kääriäinen tietää. Kuva: Jenna Lehtonen
”Minun maailmassani esineet voivat olla erilaisia, kunhan ne näyttävät yhdessä hyvältä”, Kääriäinen sanoo. Kuva: Jenna Lehtonen
Kallion koti löytyi alkujaan Tori.fi -palvelun kautta. Kuva: Jenna Lehtonen
Antiikkikorut voi poimia kirpputoreilta mustikoiden tapaan – jos tietää, mistä etsii. Kuva: Jenna Lehtonen

Mitä harvinaisempi, sitä kiehtovampi

Ihminen haluaa aina sitä, mikä on kaikista vaikein tavoittaa. On kivaa omistaa jotakin sellaista, mitä ei ole kenelläkään muulla. Siinä on antiikin ydin.

Useilta alan mentoreilta ja ammattikorkeakoulu Laurean tapahtumapuolelta oppinsa kerännyt Kääriäinen työskentelee tällä hetkellä muun muassa osoitteessa Annankatu 11, jonka tiloissa hän edustaa isänsä kera vuosisadan vaihteen tyylisuuntia höystettynä ripauksella design-klassikoita. Lisäksi hänet voi bongata edelleen myös Fasaanista Korkeavuorenkadulta tai Frida Marinan ja Moonkin vintagetaivaan tiloista Kaarlenkadulta.

Antiikkiyrittäjä on nähnyt tuoleja, joihin tee-se-itse-mies on tehnyt taikoja sähköporakoneella. Hän on vältellyt myymästä esineitä koteihin, joissa patina tuhottaisiin maalilla.

– Antiikkiesine menee pilalle, jos siinä on olemassa henki ja se henki viedään pois. Niin käy, kun ihminen, joka ei ymmärrä, lähtee keulimaan eikä kelaile. Kunnostus kannattaa tehdä perusteellisesti, siinä ei kannata fuskata yhtään vaan pitää kysyä ammattilaiselta.

Kääriäisen mielestä antiikki sopii kenelle tahansa, joka sitä osaa arvostaa. Alan haasteena hän pitää sitä, että kauppiaat vanhenevat ja antiikki mielletään edelleen kalliiksi. Jos asiakas ajattelee, että alle 1000 eurolla ei saa mitään järkevää valaisinta kotiin, Kääriäinen kehottaa ostamaan 100 vuotta vanhan version, jonka arvo ei liiemmin laske. Miksi ylimalkaan ostaa jotakin, mitä ei arvosta?

– Iäkäs esine ei välttämättä ole uutta vastaavaa hankintaa suurempi investointi, jos pystyy normaalilla tavalla käyttämään rahaa. Kun joku esine on kestänyt ajattomasti yli 100 vuotta, niin kyllä se kestää toisetkin.

Amanda Kääriäinen
Positiivista huomiota herättäneet korvakorut löytyivät Kaivarin Kanuunasta. Kuva: Jenna Lehtonen
Arolan kutomon valmistama villaponcho sai aikaan inspiraatiopuuskan ja keräilyvimman. Nyt Kääriäisen kaapeista löytyy useampi Arolan valmistama tuote. Kuva: Jenna Lehtonen
Nämä Vihdistä löytyneet kupit lukeutuvat Kääriäisen suosikkilöytöihin. Kuva: Jenna Lehtonen
Amanda Kääriäinen
Vintage-mekot ovat kuumaa kamaa sekä second hand -myymälöissä että kirpputoreilla. Kuva: Jenna Lehtonen
Amanda Kääriäinen
Harva tulee ajatelleeksi, että myös hääpuvun voi löytää käytettynä. Kuva: Jenna Lehtonen
Amanda Kääriäinen
Fasaanista ostettu klaffilipasto on uudelleenkäsitelty. Kuva: Jenna Lehtonen

Kirppislöytöjä ja nostalgiaa

Nuori nainen antiikkialalla on harvinainen näky, mutta Kääriäinen uskoo, että hän ei ole ainoa tulevaisuudenlupaus, jota vanhat esineet, kirpputorit ja nostalgia kiehtovat.

– On upeaa, että voimme järjestää tulevana kesänä Fiskarissa tapahtuman, johon odotetaan saapuvan noin 10 000 ihmistä. Antiikki kiinnostaa, mutta se olisi saatava myös sellaisten ihmisten tietoisuuteen, jotka eivät sitä itse osaa etsiä.

Kääriäinen mainitsee puheissaan ekologisuuden, kestävyyden ja yksilöllisyyden. Ne ovat sanoja, jotka kirpputorisukupolvi tunnistaa. Antiikkiyrittäjä uskoo, että olemme siirtymässä seuraavaksi yleisen kuluttamisen kulta-aikaan. Vaiheeseen, jossa ammattilaiset kiertävät ja löytävät puolestasi. Ammattilaiset, jotka tuntevat tyylisi ja kotisi.

– Monelle voi olla yllätys, että tämä on ammatti, joka vaatii osaamista, joka on vuosien työn tulosta. Itsellänikin on edelleen paljon asioita, joita en tiedä, vaikka olen elänyt antiikin parissa koko ikäni. On siistiä, että kuka tahansa voi tehdä löydön tai kerryttää osaamista, mutta älkää pätekö, jos ette tiedä.

Helsingin antiikki- ja taidemessuilla seisoi veitsenkiillotusteline, Kääriäinen paljastaa.

Amanda Kääriäinen
”Minulle on sanottu valmistumisen jälkeen, että kai tiedät, että sinun täytyy tehdä oikeita töitä. Kiva, että sinulla on noita haaveita.” Kuva: Jenna Lehtonen
Saa jakaa

Liity sisäpiiriin

Tilaa ilmoitus uusista blogiteksteistä sähköpostiisi!