Haluatko näyttää paremmalta valokuvassa? Pukeudu siihen!

Kuva: Jenna Lehtonen

Sukka-hameita on tällä hetkellä maailmassa vain yksi kappale.

jennajee2

Hame on materiaaliltaan rypistymätöntä polyesteria.

jennajee

Seuraavaksi haluan tämän lyhyemmällä helmalla, Lehtonen aprikoi. 

Olipa kerran järjetön idea. Titteleitä ja kategorioita pakeneva Jenna Lehtonen havahtui kesken päiväuniensa siihen, että hänen arkistonsa, pöytälaatikkonsa ja kovalevynsä olivat täynnä valokuvia, joita suuri yleisö ei edes tiennyt haluavansa nähdä. Sitä oli tullut kuvattua viime vuodet. Oli koiria, kissoja ja minipossuja. Oli maisemia Kuusamosta New Yorkiin. Oli ihmisiä, yksityiskohtia, punattuja huulia ja saippuakuplia. Kaikkea, mitä on ollut, mutta ei mitään, mitä on. ”Tälle asialle on tehtävä jotakin”, Lehtonen oivalsi peiton alta päästyään ja tarttui iPhoneensa.

Puhelimeen vastasi Tarja, hänen äitinsä. Nainen, joka pyöritti vielä 1990-luvulla omaa ompelimoaan Vuosaaressa, mutta sitten tuli lama, epävarmuus ja yksinäinen olo.  Asiakkaat rakastivat tyylikästä daamia, joka suunnitteli luomuksia, jotka istuivat kuin nenä Pelle Hermannin päähän, mutta Tarja ei osannut hinnoitella omaa osaamistaan. Hän teki vaatteita liian halvalla, intohimo edellä. Ompelimo haudattiin elävältä, sillä markkoja oli saatava pöytään. Tarja palasi vaatekaupan myyjäksi unohtaen unelmansa.

– Äiti, jos valokuvani heräisivät henkiin kankaalla, tekisitkö minulle hameen?

– Mistä sinä nyt puhut?

– Valokuvakankaasta, oletko kuullut sellaisesta koskaan?

– En ole kuullut, mutta kai minä nyt yhden hameen voin tehdä.

Ja niin Jenna teki työtä lupauksesta ja toimitti äidilleen kangaspalan, jossa valokuva Sukka-koirasta tuijotti katsojaansa suoraan silmiin. Äidin oli saatava unelmansa, edes yhdessä erässä, Jenna ajatteli.

Muutamaa kirosanaa ja Eurokangas-reissua myöhemmin äiti soitti tyttärelleen.

– Tule sovittamaan, tämä on valmis.

Sen pituinen se.

P.S. Jos uskot järjettömiin ideoihin ja haluat ilahduttaa sekä Jennan pöytälaatikkoa että äitiä, tilaa itselleni oma Sukka-hame. Valmistamme muutaman kappaleen pilottierän Äidit ja Tyttäret -hengessä ja toivomme, että valokuvavallankumous hulmuaa ehkä juuri sinun päälläsi. Yksittäisen hameen hinta on 189 euroa (sis. alv.) ja siihen hintaan saat sekä mittatilaustyönä sinulle räätälöidyn täysin uniikin vuorellisen hameen että postituksen kotiovellesi. Koska kyseessä on pilottikokeilu, hameita valmistetaan vain muutaman kappaleen erä. Ole siis nopea!

P.S. Jennan porfoliossa majailee muitakin kuvia, jotka odottavat pääsyään kankaalle. Valitse omasi ja kysy, voimmeko hoitaa loput.

Yhteydenotot ja tilaukset jenna@jennalehtonen.com tai alle:

 

 

Jonotitko ruokakauppaan vaateostoksille? halpa pikamuoti tuhoaa sekä ympäristön että vaatekaappisi

Ohititko tomaatit, puuropaketit ja appelsiinimehut vain saadaksesi leopardikuvioisen mekon alle 20 eurolla? Esmara by Heidi Klum -mallisto julkaistiin Lidlissä 18. syyskuuta ja se hullaannutti suomalaiset, mikäli klikkiotsikoihin on uskominen. Euroopassa ja Yhdysvalloissa samaan aikaan myyntiin tullut mallisto on muotibloggaajien ylistämä. Daily Mailin mukaan Britanniassa myytiin maanantaiaamuna 106 Esmara-tuotetta minuutissa. Ei ole ihme, miksi vaatteita on jo ilmestynyt tuplahinnalla myyntiin Tori.fi:n ja Ebay:n sivustoille.

Vaikka Lidl on ruokakaupoista suosikkini, en voi olla kyseenalaistamatta vaatteiden halpaa hintaa. Halpa hinta saadaan aikaan halvoilla materiaaleilla ja halvalla työvoimalla. Samaan aikaan, kun kansa jonotti haalareita, neulepuseroita, huppareita ja minihameita, minä luin kirjaa nimeltä Hyvän mielen vaatekaappi. Rinna Saramäen kirjoittama opus on kirja, joka pitäisi lähettää monen muotibloggaajan lisäksi luettavaksi äidilleni, joka on koko ikänsä myynyt enemmän ja vähemmän halpoja vaatteita. Äidilleni, jonka vaatekaapissa ei ole merkkivaatteita, vaan lähinnä muutaman kympin kausivaatteita.

Väitän, että harva daami on vaateasioissa puhdas pulmunen. Ostaja sotkeutuu tietämättään monimutkaisiin tapahtumaketjuihin. Ani harva tulee ajatelleeksi, kuka hänen vaatteensa valmistaa tai mistä ne tulevat. Tärkeämpää on, että vaatteita on paljon ja ne ovat viimeisimpien trendien mukaisia.

henkarikuvitus.jpg

Pikamuoti on halpaa ja nopeasti ostettavissa.

Suunniteltu vanhenemaan

Ennen kysyttiin, miten kestävää kangas on. Jos housuihin tuli reikä, se korjattiin. Nykyään vaatteita on liikaa. Niitä tehdään liikaa, myydään liikaa, ostetaan liikaa ja heitetään liikaa pois. Saramäki kirjoittaa, että valmistaja tekee kaikkensa mahdollistaakseen kuluttajan vastuuttoman käyttäytymisen, koska se on kaikkein tehokkain tapa tehdä rahaa. Liki kaikki 2010-luvun kulutustuotteet suunnitellaan vanhenemaan tietyn ajan kuluessa. Röyhkeimmillään suunniteltu vanheneminen on vain teknologinen keino, jolla tuote saadaan hajoamaan tai lakkaamaan toimimasta tietyn ajan kuluttua. Leopardimekko tuntuu viimeistään vuoden päästä vanhanaikaiselta tai kyllästyttävältä, jolloin vaate koetaan jo parhaat päivänsä nähneeksi. Tällöin pikamuotiteollisuus on mielissään, sillä se on ohjaillut sinua toivomaansa suuntaan.

Vaatteen laatu, työntekijöiden oikeudet ja ympäristö unohtuu, kun alin mahdollinen hinta ja nopein mahdollinen toimitus ovat valmistajan tärkeimmät kriteerit. Useimmat pikamuotifirmat eivät itse omista edes ompelukonetta, vaan yrityksillä on suunnittelu-, markkinointi- ja osto- ja logistiikkaosastot. Valmistuksen hoitavat kilpailutettavat tehtaat kymmenissä eri maissa. On hullunkurista vaatia itselleen elinkelpoista palkkaa, turvallisia työoloja ja lyhyempää työpäivää, kun samaan aikaan hyväksyy nälkäpalkat, vaaralliset olosuhteet ja kohtuuttomat työolot ostamiensa tuotteiden valmistuksessa. Kannattaa muistaa, että yksikään firma ei anna mielellään julki itselleen epäedullista informaatiota.

Kun vaatekaappi pursuaa

Sinulla on vaatteita kasoittain, mutta juhlien lähestyessä et löydä mitään päällesi. Kuulostaako tutulta? Ongelmasi ei ratkea hankkimalla lisää vaatteita. Sinun on ensin selvitettävä, mitä omistat ja sitten, mitä todella tarvitset. Vasta kun hahmottaa, mitä omistaa, tietää joka tilanteessa, mitä päällensä laittaa. Kun tietää, mitä omistaa, tietää myös, mitä puuttuu. Näin voi tehdä hyödyllisiä ja omaa hyvinvointia edistäviä ostoksia.

Saramäen mukaan tärkeä kysymys ei ole, ansaitsetko sinä myynnissä olevan vaatteen, vaan ansaitseeko se päästä sinun omaksesi. Toistaiseksi ei ole olemassa pääkallomerkkiä, joka varoittaisi tuotteen epäekologisuudesta tai eettisyydestä. Kaikella on yhä suurempi kiire ja vaate pitää saada aikaiseksi yhä halvempaan hintaan. Vastuu on sinulla. Kun seuraavan kerran jonotat ruokakauppaan vaateostoksille, puntaroi mielessäsi:

Puuvillan kasvatus imaisee miljoonia litroja vettä. Kuka kasvattaa ja poimii puuvillan? Kärsivätkö poimijat köyhyydestä? Suojataanko heidät myrkyiltä, jotka imeytyvät myös vesistöihin ja maaperään? Entä kuka kerää langan ja kutoo kankaat? Istuuko hän sankassa pölyssä jossain salissa vai ompeleeko hän kuin armeijassa? Tankkerillisia öljyä pumpataan sekä tekokuituisen ompelulangan valmistusaineeksi että kaikkien materiaalien siirtämiseksi, kankaan värjäyksen kemikaaleista puhumattakaan. Kuinka paljon moinen valmistus kuormittaa ympäristöä? Onko vaatteeni niin huonolaatuinen, että se kestää vain kaksi pesua? Tarvitsenko todella tätä? Mitä jos ostaisin pelkkää puuroa?

pikamuoti.jpg

Kuvitus on liki kokonaan kirpputorilta kotoisin.

Toim. huom. Lähteenä käytetty Rinna Saramäen kirjaa Hyvän mielen vaatekaappi.

Kirppujen marketista muotibloggaajien mekaksi – osa kammoaa käytettyjä vaatteita vieläkin

”Ihana paita, mistä olet ostanut sen?” Kirpputorilta, vastaan ja saan eteeni hämmästyneen katseen. Edelleen on ihmisiä, jotka kammoavat vieraan ihmisen käytettyjä vaatteita, kuten Ylen jutusta käy ilmi. Moni mieltää kirpputorit sanan mukaisiksi paikoiksi, joista ostaja saa kaupan päälle siivettömiä hyönteisiä litteine kylkineen.

kirppispöytä.jpg

Kirpputorien suosio on kasvanut räjähdysmäisesti 1990-luvulta lähtien. Nykyään kierrättäminen kuuluu kaikille tulo-tai koulutustasosta riippumatta.

Ranskalainen termi marché aux puces tarkoittaa kirpputoria tai tarkemmin sanottuna kirppujen markettia. Nimitys pohjautuu luultavasti halveksuntaan, mutta sanalle on muitakin selityksiä, kertoo Helsingin Sanomat.

Suomessa nykymuotoiset kirpputorit yleistyvät 1980-luvun puolivälistä lähtien, jolloin Helsingin Hietalahden torin kirpputori toimi suunnannäyttäjänä. Kaisa Vilhusen pro gradu vuodelta 2014 selvittää kirpputorien syntyhistoriaa laajemmin, mutta kerrottakoon, että kyseisen tutkimuksen aineiston perusteella pula-ajan ihmiset suhtautuvat nuoremman sukupolven kulutusjuhlaan jyrkästi. Vilhunen selittää suhtautumista gradussaan sillä, että sodan jälkeinen sukupolvi joutui kokemaan monenlaista puutetta ja suhde tavaraan kehittyi sen muotoilemaksi. Pula-ajan ihmiset arvostivat ennen kaikkea uutta, koska käytetyssä tavarassa oli vahva köyhyyden leima. Tiedättehän mummot, jotka käyttävät tavarat loppuun asti, ostavat vain todelliseen tarpeeseen ja keräävät varastonsa täyteen roinaa? Niinpä.

hietsunkirppis.jpg

Hietalahden kirppis on Helsingin klassikko.

Pohja suomalaiseen kirpputorikulttuuriin luotiin viimeistään talouskasvun elpyessä. Tavaraa alkoi kertyä, ja ihmiset löysivät tiensä myyntipöytien äärelle. Nykyään kirpputoriksi miellettäviä paikkoja on niin paljon, että ihmisillä menevät termit iloisesti sekaisin. Siksi kokosin tämän tekstin yhteyteen kysymyksiä vastauksineen, jotka avaavat tyypillisimpiä kirppisepävarmuuksia.

mekkolaukku.jpg

Sekä Espritin mekko että Michael Korsin laukku ovat kirpputorilta kotoisin.

Mitä eroa on kirpputorilla ja second hand -liikkeellä?

Kirppiksillä yksityisihmiset myyvät tavaraa toisilleen verottomasti. Second hand -kauppa puolestaan on putiikkimainen liikeyritys, joka maksaa veroja ja toimii myyntitiliperiaatteella. Second hand tarkoittaa toista kertaa kiertoon tulevaa tavaraa, joka voi olla käytettyä tai käyttämätöntä. Second hand -yritysten tuotteet ovat valikoituja ja ne ovat esillä puhtaina valmiina käyttöön. Jos kävelet esimerkiksi Fredrikinkadun Amadoon, voit olla varma siitä, että löydät aidon merkkilaukun yhden pysähdyksen taktiikalla. Kirpputorilla joudut näkemään vaivaa etsimisen eteen, mutta pääset todennäköisesti halvemmalla.

vintage.jpg

Second hand -kauppojen hintataso on huomattavasti kirpputoreja korkeampi.

Mihin lokeroon hyväntekeväisyysjärjestöjen kirpputorit kuuluvat?

UFF, Emmaus-liike, Pelastusarmeija ja Fida ylläpitävät hyväntekeväisyyskauppaa, jossa vaatteita ja tavaraa kierrätetään ammattimaisesti. Muutamien laatikoiden ja lajittelupisteiden alkutaipaleelta on vähitellen kasvettu satoja henkiä työllistäviksi vaatteidenkierrättäjiksi. Moni mieltää kyseiset paikat kirpputoreiksi, mutta henkilökohtaisesti olen kategorisoinut hyväntekeväisyysjärjestöjen ostospaikat joksikin aivan muuksi. Kun minä puhun kirpputoreista, tarkoitan yksityisten ihmisten ylläpitämiä myyntipaikkoja.

humana.jpg

Suomen UFF on Humana-organisaation jäsenyhdistys ja ketjujen konseptit muistuttavat toisiaan.

Mikä tai kuka on trokari?

Trokarilla tarkoitetaan jälleenmyyjää, jonka tavoitteena on tehdä voittoa. Trokari ostaa halvalla ja myy kalliilla. Kun kiertää pääkaupunkiseudun kirpputoreja yli 20 vuotta, tietyt naamat tulevat tutuiksi. Trokarin tunnistaa helposti jo pelkän myyntipöydän ja hintojen perusteella. Osa myy pelkästään merkkivaatteita, osa antiikkia.

trokari.jpg

Tältä näyttää tyypillinen trokarin ylläpitämä pöytä.

Mitä on vintage?

Lyhyesti sanottuna, riippuu keneltä kysytään. Vintage määritellään hyvin laajasti, mutta vuosikymmenen alusta alkava laskutapa lienee tunnetuin. 1920–1960-luvuilla valmistetut vaatteet tai pukineet luokitellaan yleensä vintage-termin alaisuuteen. Kun puhutaan viineistä, vintagella viitataan vuosikertaviiniin.

kirpputori.jpg

Kaksi kertaa vuodessa järjestettävä Tampereen peräkonttikirppis on suosittu tapahtuma.

Ketkä käyvät kirpputoreilla? 

Kuten yllä linkittämässäni HS:n jutussa sanotaan, viime vuosina imago on muuttunut: kirppareista on tullut muotibloggareiden näyttäytymispaikkoja, joihin jopa jonotetaan. Osa toiminnasta on mennyt internetiin ja sosiaaliseen mediaan, josta on seurannut myös hankaluuksia, joista voit lukea lisää täältä. Kirpputoreista on kuitenkin vähitellen kasvamassa koko kansan ilmiö.

kirppislöydöt

Kirppislöytöjäni viime vuodelta.

 

P.S. Jäikö jokin askarruttamaan? Onko mielessäsi aihe, josta pitäisi tehdä juttu? Lähetä viestiä, niin tehdään yhdessä asialle jotakin.

 

Muotivaatteita kirpputorilta? Tampereella kokeillaan uutta ideaa

Muotinäytökset näkyvät netissä, kirpputoreilla joutuu etsimään ja Tampereelta puuttuu vaatekauppoja. Alkuvuodesta 2016 Sebastian Saarinen, 26, selaili neljän opiskelutoverinsa kanssa trendilehtiä Tampereen ammattikorkeakoulun Proakatemian innovointipajassa ja mietti, mikä olisi uutta.

Yritimme keksiä, mikä olisi erilaista ja kivaa. Aluksi suunnittelimme seminaaria, jossa olisi catwalk-juttuja.

Nopeasti selvisi, että viittä nuorta innosti yksi ja sama asia – muoti. Vähitellen ajatus vaatenäytösmäisestä tapahtumasta muotoutui uudenlaiseksi kirpputorikonseptiksi. Kului silti liki vuosi ennen kuin mitään tapahtui.

sebastiansaarinen3

Helmikuussa 2017 Facebookiin ilmestyi tieto Fashion All Day -nimisestä tapahtumasta, joka järjestetään maaliskuun alussa Tampereella. Kyseessä ei ole mikään perinteinen kirpputori, jossa myyjät kauppaavat vaatteitaan pöytien takana vaan tapahtuma, jossa asiakas saa haluamansa jo ensisilmäyksellä.

Saarinen on huomannut, että pelkkä innostus ei takaa kirppislöytöjä. Varsinkin miestenvaatteet tuntuvat olevan harvinaisia herkkupaloja etenkin Tampereen kierrätysmaailmassa.

Olisin itse tulossa mielelläni vastaavanlaiseen tapahtumaan. Se on syy, miksi järjestämme tämän. Vaatteet on helppo löytää. Kävelet vain sisään.

Finlaysonin alueella järjestettävä second hand -ajatukseen pohjautuva kirpputoripäivä ei ole Tampereen ensimmäisiä. Muutama vuosi sitten Pakkahuoneella pidetty Muotikirppis keräsi jo ensimmäisenä vuonnaan pitkän jonon Tullikamarin edustalle. Tavoitteena on, että trenditietoiset löytävät tiensä paikalle myös tänä vuonna, vaikka perinteistä kirppisideologiaa koetellaan nyt enemmän elegantin vaatemyymälän mallia muistuttavalla tavalla.

blogiin

Tuumasta toimeen

Lapsesta saakka muotilehtiä selaillut Saarinen nauraa ja kertoo olevansa mainonnan uhri. Ei mikään ihme, että hän nimeää yhdeksi kiinnostuksen kohteekseen markkinoinnin.

Tulin tänne akatemiaan löytämään itseni. Tavoitteeni on, että opin sen, mitä en ainakaan halua tehdä tulevaisuudessa.

Ulkomailla asuminen, yrittäjyys, itsensä kehittäminen ja uuden oppiminen kiehtovat monia. Saarinen ei ole unelmiensa kanssa yksin. Hän korostaa puheissaan vapautta.

Ihmiset haluavat vapautta ja vastuuta. Monet ihmiset kukoistavat sellaisessa ympäristössä. Se on suunta, johon pitäisi mennä. Tehdastyöläisyys on vanhentunut juttu. Enää ei tiedä etukäteen, mikä ala syntyy tai kuolee.

Proakatemian filosofia on se, että oppilaat opettavat toisiaan. Tarvittaessa valmentajat antavat vinkkejä ja ohjeita, mutta liitutaulun edessä pönöttävää monologin pitäjää ei tiloista löydy. Sen sijaan kahvikone, keinutuolit ja esiintymislava jäävät kulkijan mieleen.

sebastiansaarinen11

Kirjoitamme esimerkiksi blogiesseitä, käymme seminaareissa ja erilaisissa työpajoissa. Emme opettele pelkästään pelkkää teoriaa. Tienaamme sillä, mitä teemme. Täällä yrittäjyys ei ole kirosana.

Työhyvinvointi, vapaa-aika ja tuottavuus ovat sanoja, joiden kuulemiselta ei ole voinut viime vuosina välttyä. Paljon on uutisoitu työpaikoista, joissa esimiehet tekevät samaa työtä kuin alaiset. Työpaikoista, joiden hyvelistoille lukeutuvat biljardipöydät, etätyömahdollisuudet ja työajattomuus.

Saarinen mainitsee tamperelaisen ohjelmistoyritys Vincitin, jossa luovuttiin esimiehistä vuonna 2014. Menestyneitä työ- ja opiskelupaikkoja yhdistää ihmisten välinen luottamus.

Tuottavuus ja työhyvinvointi ei synny niin, että katselet kelloa ja pyörittelet kynää työajan puitteissa. Jos ei ole inspiraatiota, voi lähteä kävelylenkille ja palata asiaan myöhemmin. Esimiehen homma ei ole käskyttää vaan innostaa. Sitä ei monissa korporaatioissa tapahdu.

Joulukuussa tradenomiksi valmistuva ja koko ikänsä tanssinut Saarinen hörppää kahvia ja kertoo, että aikoo opettaa opiskelukavereilleen lähipäivinä joogaa. Yli 50 ihmisen osallistujajoukko aiheuttaa vetäjässä pienen ennakkohymyn. Nähtäväksi jää, millaiset ilmeet Fashion All Day -tapahtuma tulee nostattamaan tekijöilleen maaliskuussa.

Fashion All Day -järjestetään Tampereella 4. maaliskuuta 2017. Saarisen lisäksi konseptin takana ovat Juuli Tappura, Anrietta Kuosku, Hanna Kallio ja Miitu Hakkarainen.

Lue lisää tapahtumasta täältä.