Joulukuu on uusi juhannus: Tältä näyttävät vuoden viimeiset kirppislöydöt kuvina

hattukirpputorilta.jpg

Musta hattu hurmasi ja vei mennessään Relovessa.

sukkakalliolla2.jpg

Sukan mielestä joulukuussa uiminen on ihan okei.

Kuva: Jenna Lehtonen

Vuoden viimeinen selfie? Tuskin.

takkikirpputorilta.jpg

Tämä Milo-merkin villakangastakki löytyi Kaivarin Kanuunasta 60 eurolla.

laukkukirppikseltä.jpg

Vanha lääkärinlaukku maksoi Relovessa 10 euroa.

sukkakalliolla

Joko heität sen kaislan? 

kirppikseltäsukat.jpg

Kerran koiraihminen, aina koiraihminen. Eihän näitä sukkia voinut jättää ostamatta.

aavameri.jpg

Joku voisi luulla, että kuva on otettu kesällä, mutta ehei. Joulupukkia odotellen…

Lupaan, että yllä kuvatut löydöt jäävät vuoden 2017 viimeisiksi. Lompakollani todettiin hiljattain laihuushäiriö, joten yritän palauttaa sen ansaitsemaansa kuntoon ensi vuodelle. Anyways, näin joulukuun loppumetreillä lienee hyvä aika kerrata, lunastiko itselleen antamat vuositavoitteet vai ajoivatko ne karille.

Tammikuussa 2017 kirjasin ylös nämä tavoitteet:

  1. Tee asioita, joista innostut hemmetisti.
  2. Lähde Iltalehdestä.
  3. Älä välitä, mitä muut sanovat tai ajattelevat. Kyseessä on sinun elämäsi.
  4. Seikkaile New Yorkissa ja kuvaa se.
  5. Ilmoittaudu luovan kirjoittamisen kurssille, tai jollekin vastaavalle.
  6. Uskalla enemmän.
  7. Opettele englanti takaisin.
  8. Kirjoita blogia.
  9. Jatka agilitya.
  10. Tee videoideat loppuun.
  11. Riko käsikirjoitus. Tee jotakin, mikä ei kuulu oletettuun suunnitelmaan.

Annan itselleni loppuarvosanaksi 9/10. En ole koskaan ollut perfektionisti, onneksi. Nähtäväksi jää, mitä kaikkea ensi vuosi tuo mukanaan. Jännittää pirusti, etenkin lompakkoni puolesta, mutta ehkäpä tämä kaikki on sen arvoista.

Päivä päivältä sitä muistuttaa itseään kuvaansa enemmän. Kirpputorilta ostetussa kostyymissa, lakki kallellaan.

Uskoisitko, että nämä paidat ostettiin käytettyinä? Kirpputoreilta löytyy merkkivaatteita myös miehille

kirppismuoti0.jpg

Ralph Laurenin farkkupaita on poimittu Kaivarin Kanuunasta.

kirppismuoti5.jpg

Pilkullinen kauluspaita maksoi alle viisi euroa kirpputorilla.

Kuva: Jenna Lehtonen

Sukalla on aina ollut hyvä huumorintaju.

kirppismuoti10

Orimattilan komein poni tottelee nimeä Sipe.

kirppismuoti7.jpg

Sekä Makian t-paita että college-takki ovat kirppislöytöjä.

kirppismuoti11.jpg

Jos heität minulle kepin, tuon sinulle perunan. T: Cavalier kingcharlesinspanieli

kirppismuoti3.jpg

Jos mielit kuviisi koiramallia, Sukka on käytettävissä.

kirppismuoti8.jpg

Lauri halusi välttämättä juhlia hedelmäpelivoittoaan.

kirppismuoti9.jpg

Pakollinen yksityiskohtakuva näyttelee suurta roolia tässä postauksessa. Not.

kirppismuoti4.jpg

Samsøe & Samsøe -merkin takki löytyi Hakaniemen torin kirpputorilta kymmenellä eurolla.

Kuva: Jenna Lehtonen

Sukka ja Teddy harrastavat yhdessä pallolajeja.

kirppismuoti6.jpg

Tiger of Swedenin kauluspaita varasti lompakosta neljä euroa.

Kuva: Jenna Lehtonen

THE END.

Kymmenen väitettä, jotka kumoan yllä olevilla kuvilla vääriksi.

  1. Kirpputoreilta ei löydy vaatteita miehille.
  2. Kirpputoreilla ei myydä merkkivaatteita.
  3. Kirpputorit ovat vain naisille.
  4. Kauppatieteilijä tai ekonomi ei voi ostaa vaatteita käytettynä.
  5. Kirpputorivaatteet ovat reikäisiä ja likaisia.
  6. Kirpputorit ovat vain köyhille.
  7. Merkkivaatteet maksavat kirpputoreilla liikaa.
  8. Kirpputoreilta ei ikinä löydy mitään sopivaa.
  9. Kirpputoreilta ei löydy muotia.
  10. Kirpputoreilla asioivat vain hipsterit.

My little poneista mekkoihin – näin minä kasvoin kiinni kirpputoreihin

Ala-asteella omistin yli 500 erilaista My little ponya. Yläasteella minulla oli liki 20 paria erilaisia Miss Sixty -merkin farkkuja. Lukiossa haalin kaappiini enemmän Longchampin laukkuja kuin keskiverto kauppisopiskelija. Yhteinen nimittäjä edellä mainituille oli kirpputori. Kaikki ponini, farkkuni ja laukkuni olivat kirpputorilta kotoisin.

Jos olet lukenut tämän, tiedät tarinani. Kolusin kirpputoreilla jo kauan ennen kuin niistä tuli trendikkäitä muotibloggaajien aarreaittoja. Opin kävelemään kirpputoreilla. Tiesin jo alle kouluikäisenä, mitä tarkoittaa trokari. Varhaisimmat lapsuusmuistoni liittyvät vahvasti markkoihin ja siihen, miten pyysin isäni kukkarosta kolikoita. Milloin olin löytänyt kokoelmastani puuttuvan ponin, milloin pehmolelun. Kun muut lapset lähtivät jalkapallokentille, muskariin ja talleille, minä lähdin isäni kanssa kirpputoreille. Me kiersimme VR:n makasiinit, Malmin parkkihallit ja Uudenmaan pihakirpputorit. Äiti vielä nukkui kotona, kun palasimme reissuiltamme. Olohuoneen lattia ripoteltiin täyteen löytöjä, joita yläkerrasta myöhemmin kömpinyt unikeko jaksoi aina ihmetellä.

Kirpputorit ovat kulkeneet mukanani kaupungista toiseen. Jopa Kuusamossa asuessani selvitin paikallisen kirpputoritason ja kirjoitin, mitä mieltä siitä olin. Olen herännyt kolmen tunnin yöunien jälkeen Moron peräkonttikirpputorille Tampereella. Olen tuhlannut yli 100 euroa ennen kun paikallinen kirpputori on virallisesti edes avannut oviaan. Olen myynyt, ostanut, kahlannut, löytänyt ja pettynyt kirppareilla ympäri Suomea niin monta kertaa, että minun pitäisi kirjoittaa aiheesta kirja. Yli 80 prosenttia vaatekaappini sisällöstä on ostettu käytettynä. Lähes kaikki kotini huonekaluista on ostettu Tori.fi:stä, kirpputoreilta, Tattarisuon antiikkiliikkeistä tai dyykattu taloyhtiön roskalavalta.

ponilautanen.jpg

Edesmenneen vaarini täti oli Tampereen legendaarisimpia antiikkikauppiaita – Irja Lastunen.

Kenestäkään ei tule huutokauppakeisaria tai antiikkiasiantuntijaa yhdessä yössä. Voit lukea kirjallisuutta, kierrellä käytettyjen tavaroiden liikkeissä ja oppia uutta, mutta kirpputoriasiantuntijaksi ei tulla käymällä kerran Hietsun kirpparilla tai heittämällä vaatteita myyntiin Zadaa-sovellukseen. Aivan kuten antiikkiesineisiin, myös kirpputoreihin täytyy kasvaa kiinni. Tehdessäni juttua antiikkialan asiantuntija Amanda Kääriäisestä ymmärsin, että tarinamme muistuttavat toisiaan. Me olemme molemmat kiertäneet lapsuudesta asti isiemme matkassa ja oppineet kokemuksen kautta. Laatubrändien aitouden tarkistamiseen ei tarvita oppaita. Kun on asiantuntija työssään, sen vain tietää.

Kierrän kirpputoreilla edelleen isäni kanssa, vaikka olemme erikoistuneet täysin erilaisiin löytöihin. Isäni metsästää äänilevyjä ja kirjoja, minä lähinnä vaatteita. Savon Sanomissa työskennellessäni kirjoitin tämän jutun yhteydessä kommentin, jossa kerroin, mitä My little pony -kokoelmalleni tapahtui. Minä myin ponilaumani Huuto.netissä ja tienasin useamman tonnin. En enää halua omistaa kymmeniä pareja merkkilaukkuja- tai farkkuja. Minä haluan vain löytää. Ehkä juuri sinun puolesta?

jennalehtonenkirpputoriltakotoisin.jpg

Tämä vintage-mekko on 12 euron kirppislöytö.

 

 

Kirppujen marketista muotibloggaajien mekaksi – osa kammoaa käytettyjä vaatteita vieläkin

”Ihana paita, mistä olet ostanut sen?” Kirpputorilta, vastaan ja saan eteeni hämmästyneen katseen. Edelleen on ihmisiä, jotka kammoavat vieraan ihmisen käytettyjä vaatteita, kuten Ylen jutusta käy ilmi. Moni mieltää kirpputorit sanan mukaisiksi paikoiksi, joista ostaja saa kaupan päälle siivettömiä hyönteisiä litteine kylkineen.

kirppispöytä.jpg

Kirpputorien suosio on kasvanut räjähdysmäisesti 1990-luvulta lähtien. Nykyään kierrättäminen kuuluu kaikille tulo-tai koulutustasosta riippumatta.

Ranskalainen termi marché aux puces tarkoittaa kirpputoria tai tarkemmin sanottuna kirppujen markettia. Nimitys pohjautuu luultavasti halveksuntaan, mutta sanalle on muitakin selityksiä, kertoo Helsingin Sanomat.

Suomessa nykymuotoiset kirpputorit yleistyvät 1980-luvun puolivälistä lähtien, jolloin Helsingin Hietalahden torin kirpputori toimi suunnannäyttäjänä. Kaisa Vilhusen pro gradu vuodelta 2014 selvittää kirpputorien syntyhistoriaa laajemmin, mutta kerrottakoon, että kyseisen tutkimuksen aineiston perusteella pula-ajan ihmiset suhtautuvat nuoremman sukupolven kulutusjuhlaan jyrkästi. Vilhunen selittää suhtautumista gradussaan sillä, että sodan jälkeinen sukupolvi joutui kokemaan monenlaista puutetta ja suhde tavaraan kehittyi sen muotoilemaksi. Pula-ajan ihmiset arvostivat ennen kaikkea uutta, koska käytetyssä tavarassa oli vahva köyhyyden leima. Tiedättehän mummot, jotka käyttävät tavarat loppuun asti, ostavat vain todelliseen tarpeeseen ja keräävät varastonsa täyteen roinaa? Niinpä.

hietsunkirppis.jpg

Hietalahden kirppis on Helsingin klassikko.

Pohja suomalaiseen kirpputorikulttuuriin luotiin viimeistään talouskasvun elpyessä. Tavaraa alkoi kertyä, ja ihmiset löysivät tiensä myyntipöytien äärelle. Nykyään kirpputoriksi miellettäviä paikkoja on niin paljon, että ihmisillä menevät termit iloisesti sekaisin. Siksi kokosin tämän tekstin yhteyteen kysymyksiä vastauksineen, jotka avaavat tyypillisimpiä kirppisepävarmuuksia.

mekkolaukku.jpg

Sekä Espritin mekko että Michael Korsin laukku ovat kirpputorilta kotoisin.

Mitä eroa on kirpputorilla ja second hand -liikkeellä?

Kirppiksillä yksityisihmiset myyvät tavaraa toisilleen verottomasti. Second hand -kauppa puolestaan on putiikkimainen liikeyritys, joka maksaa veroja ja toimii myyntitiliperiaatteella. Second hand tarkoittaa toista kertaa kiertoon tulevaa tavaraa, joka voi olla käytettyä tai käyttämätöntä. Second hand -yritysten tuotteet ovat valikoituja ja ne ovat esillä puhtaina valmiina käyttöön. Jos kävelet esimerkiksi Fredrikinkadun Amadoon, voit olla varma siitä, että löydät aidon merkkilaukun yhden pysähdyksen taktiikalla. Kirpputorilla joudut näkemään vaivaa etsimisen eteen, mutta pääset todennäköisesti halvemmalla.

vintage.jpg

Second hand -kauppojen hintataso on huomattavasti kirpputoreja korkeampi.

Mihin lokeroon hyväntekeväisyysjärjestöjen kirpputorit kuuluvat?

UFF, Emmaus-liike, Pelastusarmeija ja Fida ylläpitävät hyväntekeväisyyskauppaa, jossa vaatteita ja tavaraa kierrätetään ammattimaisesti. Muutamien laatikoiden ja lajittelupisteiden alkutaipaleelta on vähitellen kasvettu satoja henkiä työllistäviksi vaatteidenkierrättäjiksi. Moni mieltää kyseiset paikat kirpputoreiksi, mutta henkilökohtaisesti olen kategorisoinut hyväntekeväisyysjärjestöjen ostospaikat joksikin aivan muuksi. Kun minä puhun kirpputoreista, tarkoitan yksityisten ihmisten ylläpitämiä myyntipaikkoja.

humana.jpg

Suomen UFF on Humana-organisaation jäsenyhdistys ja ketjujen konseptit muistuttavat toisiaan.

Mikä tai kuka on trokari?

Trokarilla tarkoitetaan jälleenmyyjää, jonka tavoitteena on tehdä voittoa. Trokari ostaa halvalla ja myy kalliilla. Kun kiertää pääkaupunkiseudun kirpputoreja yli 20 vuotta, tietyt naamat tulevat tutuiksi. Trokarin tunnistaa helposti jo pelkän myyntipöydän ja hintojen perusteella. Osa myy pelkästään merkkivaatteita, osa antiikkia.

trokari.jpg

Tältä näyttää tyypillinen trokarin ylläpitämä pöytä.

Mitä on vintage?

Lyhyesti sanottuna, riippuu keneltä kysytään. Vintage määritellään hyvin laajasti, mutta vuosikymmenen alusta alkava laskutapa lienee tunnetuin. 1920–1960-luvuilla valmistetut vaatteet tai pukineet luokitellaan yleensä vintage-termin alaisuuteen. Kun puhutaan viineistä, vintagella viitataan vuosikertaviiniin.

kirpputori.jpg

Kaksi kertaa vuodessa järjestettävä Tampereen peräkonttikirppis on suosittu tapahtuma.

Ketkä käyvät kirpputoreilla? 

Kuten yllä linkittämässäni HS:n jutussa sanotaan, viime vuosina imago on muuttunut: kirppareista on tullut muotibloggareiden näyttäytymispaikkoja, joihin jopa jonotetaan. Osa toiminnasta on mennyt internetiin ja sosiaaliseen mediaan, josta on seurannut myös hankaluuksia, joista voit lukea lisää täältä. Kirpputoreista on kuitenkin vähitellen kasvamassa koko kansan ilmiö.

kirppislöydöt

Kirppislöytöjäni viime vuodelta.

 

P.S. Jäikö jokin askarruttamaan? Onko mielessäsi aihe, josta pitäisi tehdä juttu? Lähetä viestiä, niin tehdään yhdessä asialle jotakin.