Haluatko tutustua minuun vielä paremmin? Kuuntele tämä podcast!

Se, joka väittää, että sosiaalisen median välityksellä ei voi tutustua ihmisiin, on erakko. Elokuussa sähköpostiini tupsahti viesti, jossa valokuvaaja Nani Härkönen kysyi, tulisinko hänen haastateltavakseen Luovia-podcastiin. Emme olleet koskaan tavanneet, mutta seurasimme toisiamme Twitterissä ja Instagramissa. Vastasin pyyntöön myöntävästi. Se kannatti, sillä melko nopeasti selvisi, että meillä kahdella on muitakin yhteisiä nimittäjiä kuin koirat. Käy kuuntelemassa juttutuokiomme täältä.

minna18.jpg

Furminator – paras tapa päästä koiran irtokarvoista eroon

Kuva: Jenna LehtonenIrtokarvat leijailevat ympäri asuntoa, kun Sukka ravistelee turkkiaan. Kaivan imurin kaapista ja pyllistän kohti lattian loputonta pölyerämaata. Karvoja on kaikkialla. Niitä on vaatteissa, huonekaluissa ja välillä jopa ruoassa. Kerran jouduin huomauttamaan miehelleni, kun hänen parrassaan ollut koirankarva häiritsi suuteluamme.

Vaikka harjaan koirani lähes päivittäin, parkettilattialla majailevat irtolaiset muistuttavat hännänheiluttajan olemassaolosta. On ollut päiviä, jolloin Mielen laite on ulkoillut asunnon pinnoilla kahdesti. Koska imurointi ei lukeudu mielipuuhiini, päätin keksiä ratkaisun. Ystäväni vinkkasi Furminator-harjasta, joka poistaisi irtokarvat koiran turkista tehokkaasti.

Olin vuosien ajan kuvitellut, että tavallinen kampa riittää cavalier kingcharlesinspanielin turkinhoitoon. Olin väärässä. Kävin Sukan turkin kauttaaltaan läpi uudella harjalla ja huomasin, että Furminatorin myötä kaikki luonnistuu huomattavasti nopeammin ja kivuttomammin kuin tavallisella piikkikammalla. Harjan päässä olevan irroituspainikkeen avulla karvat voi poimia suoraan roskakoriin.

Innostuin tästä niin, että syntyi tämä teksti. Teksti, joka ei edes ole maksettu mainos vaan ystävällismielinen vinkki kaikille koiranomistajille. Minä, imuri, parkettilattia ja Sukka kiitämme tästä oivasta keksinnöstä!

Kuva: Jenna Lehtonen

Jenna Lehtonen laajentaa tuotantoaan – valokuviin voi jatkossa myös pukeutua

TIEDOTE, JULKAISUVAPAA HETI:

Koirien suurena ystävänä tunnettu valokuvaaja Jenna Lehtonen on saanut neljämetrisen kangaspalan Berliinistä. Tavoitteena on kokeilla, voiko valokuviin jatkossa myös pukeutua. Lehtonen kertoo kyllästyneensä vaatekauppojen massatuotantoon ja siihen, että hänen kovalevynsä ovat täynnä kuvia, jotka huutavat haluavansa tulla nähdyiksi.

–Kuvista lähtee etenkin yöaikaan niin kova meteli, että en saa nukutuksi, Lehtonen pöyristelee.

Nuori nainen aikoo hiljentää älämölöä pitävät kuvansa kangastaktiikalla. Kysyttäessä, mistä valokuvaaja poimii karnevalistiset ideansa, hän toteaa lakonisesti:

–Yliopistohistoriani viimeiseksi jäänyt kurssi oli nimeltään Ideointi ja luova kirjoittaminen. Ensimmäisellä istuntokerralla jokaiselta osallistujalta udeltiin syytä läsnäoloon. Muistan ihmetelleeni, kun kaikki halusivat niin kovasti oppimaan ideoimaan. Oppimaan ideoimaan?! Minä halusin oppia olemaan ideoimatta. Tyhjentää pään.

Lehtosen mukaan kurssista on kulunut jo kaksi vuotta, mutta vieläkään hän ei ole onnistunut imuroimaan ikiliikkuvia ideoita mustaan aukkoon. Postiluukusta tänään tipahtanut kangaspala on kuvaajan sanojen mukaan yhden unelman alku. Nähtäväksi jää, kenen päällä huutavat valokuvat hiljenevät.

Mediakohua välttelevä monitoimidaami aikoo matkata juhannuksen jälkeen Roomaan.

–Mieheni Aulis on kiinnostunut arkeologiasta ja hän keräilee mukulakiviä. Aiomme yöpyä eräässä riippukeinussa lähellä Tiberjokea. Tavoitteena on, että löydämme valokuvakangasideasta innostuneen paikallisen sijoittajan, joka hukkaa lompakkonsa mieheni sandaaliin.

sukkakangas.jpg

Lisätietoja: Jenna Lehtonen, 050-3644480

Vielä ehtii: The dogs of Central Park -valokuvanäyttely Tampereen Bar Piilossa

piilo.jpg

Koira. Lemmikki, jonka suosio kohosi huippuunsa 1900-luvun alussa. Sen lisäksi, että koira esitti jo tuolloin tärkeää osaa näyttelyissä, perhe-elämässä, sotavoimissa, vartijana, suojelijana, metsästystoverina ja paimentajana, sen kuvia oli leluissa, postikorteissa, äänilevyissä ja mainoksissa.

Nyt, vuonna 2017, Suomalaisissa kotitalouksissa on jo 800 000 koiraa. New Yorkissa hännänheiluttajia asuu liki saman verran. Tammikuussa 2017 kävellessäni yksin 6628 kilometrin päässä kotimaastani näin, että yksi asia erottaa suomalaisen ja newyorkilaisen nappisilmän. Se on vapaus. Asia, josta Tampereen Bar Piiloon luotu The dogs of Central Park -valokuvanäyttely kertoo.

piilo1.jpg

Lapsuudestani saakka olen viipottanut koirien perässä ja vieraillut kirpputoreilla. Siksi halusin The dogs of Central Park -näyttelyssä yhdistää kaikki neljän koon intohimoani eli koirat, kirpputorit, kirjoittamisen ja kuvaamisen.

kortitpiilossa.jpg

Kaikki näyttelyn kuvat ovat myynnissä  kirpputorilta kotoisin olevissa kehyksissä. Lisäksi tyrkyllä on teemoihin liittyviä oheistuotteita, kuten kangaskasseja.

Näyttely on pystyssä vielä tovin. Oletko jo käynyt paikalla?