Kylmyyttä kohti : Mitä jos ostaisit talvitakin tänä vuonna kirpputorilta? Näillä vinkeillä onnistut

Kuva: Jenna Lehtonen

Maison Scotchin untuvatakki maksoi Oliverin kirpputorilla 22 euroa.

Lokakuu soitti ovikelloa, en avannut. Käskin saapua myöhemmin. Halusin varautua pakkasiin rauhassa ja kuunnella vielä tovin Syksyn säveltä. Radio päälle ja renkaat alle.

kerava12.jpgAutomatkamme kohteeksi valikoitui Keravalla sijaitseva Oliverin kirppis. Paikka osoittautui varsinaiseksi helmeksi. Siinä vaiheessa, kun tavarat eivät enää mahtuneet käsiini, homma oli lähtenyt jo laukalle.

kerava10.jpg

Mr. Bean -sarjoista tuttu nalle oli pakollinen ostos, joka sopii niin kuviin kuin leikkeihin. Fransin takki löytyi kirpputorilta jo elokuussa.

Kahlasin rekkejä läpi kuin lapsi lelukaupassa. Jotain ostettavaa piti jättää muillekin ihmisille, joten poistuin kassalle puolisokeana. En halunnut löytää viimeisistä pöydistä enää mitään.

Kuva: Jenna Lehtonen

Adidaksen viiden euron jumppatrikoot pääsevät salikäyttöön lokakuussa.

Kassa ilmoitti loppusummaksi tasan 60 euroa. Siihen hintaan sain muun muassa talvitakin, jonka arvo on vähintään kahdesti tuon verran. Olin tyytyväinen – jälleen.

Kuva: Jenna Lehtonen

Lauri sai uudet lenkkitossut kolmella eurolla.

En tehnyt kaikkia löytöjä itselleni. Löysin lähipiirin väelle niin leluja kuin muhkeita untuvatakkeja. Laurikaan ei joudu ensi talvena palelemaan.

Kuva: Jenna Lehtonen

Pörri-kissa miettii, miksi kävelikään tähän kuvaan. Fransilla on päällään Everestin takki, joka on kirpputorilta kotoisin.

…Ja jotta tästä postauksesta olisi muutakin iloa kuin vinkata pätevästä kirpputorista, kerron muutaman vinkin, jonka avulla sinäkin voit tehdä talvitakkilöytöjä.

Kuva: Jenna Lehtonen

Selected Femmen tunika pääsee ylleni takuuvarmasti. Ihanuus maksoi kahdeksan euroa.

1. Ole ajoissa. Sinua ei harmita, jos ostat talvitakin jo syyskuussa, mutta sinua harmittaa, jos sinulla ei ole talvitakkia tammikuussa. Jos aikeissasi on lähteä kirpputorille, jossa myyjät ovat paikalla, herää kukonlaulun aikaan. Mikäli laahaudut paikalle vasta lounasaikaan, parhaat löydöt ovat jo kotiutuneet toisten huusholleihin.

kerava5.jpg

In Wearin talvitakki maksoi vaivaiset kaksi euroa.

2. Valmistaudu. Vain tyhmä lähtee ostoksille ilman rahaa. Nosta käteistä ja ota mukaasi iso kassi ostoksia varten. Jos aikeissasi on kierrellä useampi kirpputori yhdellä iskulla, älä unohda välipalaa. Nälkäisenä kiertely ei ole kivaa.

Kuva: Jenna Lehtonen

Kangaspala maksoi 1,50 euroa ja se kulkeutuu mummolleni, joka saa loihtia tästä jotakin uutta.

3. Tee suunnitelma. Mieti, mitä olet lähdössä hakemaan. Jos metsästät talvitakkia, älä jää kuikuilemaan paistinpannujen perään. Jos sinulla on kädessäsi lista, säästät sekä aikaa että rahaa. Kirpputorilla on aivan liian helppo unohtua katselemaan jotain sellaista, mitä et oikeasti edes tarvitse.

Kuva: Jenna Lehtonen

Puman talvitakki vei lompakosta 20 euroa. Myös harmaa neule on kotiutunut kirpputorilta. 

4. Keskity laatuun. Miksi ostaisit kymmenellä eurolla takin, joka on maksanut kaupassa korkeintaan 50 euroa? Osta mieluummin takki, joka on valmistettu laadukkaista materiaaleista ja kestää vielä vuosia. Suosi merkkivaatteita, älä ketjuliikkeiden massamuotia. Jos haluat erottua joukosta, kirpparilta löytyy varmasti takki, jota ei ole kaikkien vastaantulijoiden päällä.

Kuva: Jenna Lehtonen5. Älä jahkaile. Jos rakastat sitä, osta se. Kirpputori ei ole kauppa, jonne mennään sovittelemaan ja mittailemaan. Laadukas talvitakki saattaa maksaa kaksi euroa, joten mitä edes mietit? Saat kaksi euroa varmasti takaisin, jos takki ei sovi juuri sinun päällesi.

Kuva: Jenna Lehtonen

Marimekon klassikkopaita on löytynyt pihakirpputorilta.

Jonotitko ruokakauppaan vaateostoksille? halpa pikamuoti tuhoaa sekä ympäristön että vaatekaappisi

Ohititko tomaatit, puuropaketit ja appelsiinimehut vain saadaksesi leopardikuvioisen mekon alle 20 eurolla? Esmara by Heidi Klum -mallisto julkaistiin Lidlissä 18. syyskuuta ja se hullaannutti suomalaiset, mikäli klikkiotsikoihin on uskominen. Euroopassa ja Yhdysvalloissa samaan aikaan myyntiin tullut mallisto on muotibloggaajien ylistämä. Daily Mailin mukaan Britanniassa myytiin maanantaiaamuna 106 Esmara-tuotetta minuutissa. Ei ole ihme, miksi vaatteita on jo ilmestynyt tuplahinnalla myyntiin Tori.fi:n ja Ebay:n sivustoille.

Vaikka Lidl on ruokakaupoista suosikkini, en voi olla kyseenalaistamatta vaatteiden halpaa hintaa. Halpa hinta saadaan aikaan halvoilla materiaaleilla ja halvalla työvoimalla. Samaan aikaan, kun kansa jonotti haalareita, neulepuseroita, huppareita ja minihameita, minä luin kirjaa nimeltä Hyvän mielen vaatekaappi. Rinna Saramäen kirjoittama opus on kirja, joka pitäisi lähettää monen muotibloggaajan lisäksi luettavaksi äidilleni, joka on koko ikänsä myynyt enemmän ja vähemmän halpoja vaatteita. Äidilleni, jonka vaatekaapissa ei ole merkkivaatteita, vaan lähinnä muutaman kympin kausivaatteita.

Väitän, että harva daami on vaateasioissa puhdas pulmunen. Ostaja sotkeutuu tietämättään monimutkaisiin tapahtumaketjuihin. Ani harva tulee ajatelleeksi, kuka hänen vaatteensa valmistaa tai mistä ne tulevat. Tärkeämpää on, että vaatteita on paljon ja ne ovat viimeisimpien trendien mukaisia.

henkarikuvitus.jpg

Pikamuoti on halpaa ja nopeasti ostettavissa.

Suunniteltu vanhenemaan

Ennen kysyttiin, miten kestävää kangas on. Jos housuihin tuli reikä, se korjattiin. Nykyään vaatteita on liikaa. Niitä tehdään liikaa, myydään liikaa, ostetaan liikaa ja heitetään liikaa pois. Saramäki kirjoittaa, että valmistaja tekee kaikkensa mahdollistaakseen kuluttajan vastuuttoman käyttäytymisen, koska se on kaikkein tehokkain tapa tehdä rahaa. Liki kaikki 2010-luvun kulutustuotteet suunnitellaan vanhenemaan tietyn ajan kuluessa. Röyhkeimmillään suunniteltu vanheneminen on vain teknologinen keino, jolla tuote saadaan hajoamaan tai lakkaamaan toimimasta tietyn ajan kuluttua. Leopardimekko tuntuu viimeistään vuoden päästä vanhanaikaiselta tai kyllästyttävältä, jolloin vaate koetaan jo parhaat päivänsä nähneeksi. Tällöin pikamuotiteollisuus on mielissään, sillä se on ohjaillut sinua toivomaansa suuntaan.

Vaatteen laatu, työntekijöiden oikeudet ja ympäristö unohtuu, kun alin mahdollinen hinta ja nopein mahdollinen toimitus ovat valmistajan tärkeimmät kriteerit. Useimmat pikamuotifirmat eivät itse omista edes ompelukonetta, vaan yrityksillä on suunnittelu-, markkinointi- ja osto- ja logistiikkaosastot. Valmistuksen hoitavat kilpailutettavat tehtaat kymmenissä eri maissa. On hullunkurista vaatia itselleen elinkelpoista palkkaa, turvallisia työoloja ja lyhyempää työpäivää, kun samaan aikaan hyväksyy nälkäpalkat, vaaralliset olosuhteet ja kohtuuttomat työolot ostamiensa tuotteiden valmistuksessa. Kannattaa muistaa, että yksikään firma ei anna mielellään julki itselleen epäedullista informaatiota.

Kun vaatekaappi pursuaa

Sinulla on vaatteita kasoittain, mutta juhlien lähestyessä et löydä mitään päällesi. Kuulostaako tutulta? Ongelmasi ei ratkea hankkimalla lisää vaatteita. Sinun on ensin selvitettävä, mitä omistat ja sitten, mitä todella tarvitset. Vasta kun hahmottaa, mitä omistaa, tietää joka tilanteessa, mitä päällensä laittaa. Kun tietää, mitä omistaa, tietää myös, mitä puuttuu. Näin voi tehdä hyödyllisiä ja omaa hyvinvointia edistäviä ostoksia.

Saramäen mukaan tärkeä kysymys ei ole, ansaitsetko sinä myynnissä olevan vaatteen, vaan ansaitseeko se päästä sinun omaksesi. Toistaiseksi ei ole olemassa pääkallomerkkiä, joka varoittaisi tuotteen epäekologisuudesta tai eettisyydestä. Kaikella on yhä suurempi kiire ja vaate pitää saada aikaiseksi yhä halvempaan hintaan. Vastuu on sinulla. Kun seuraavan kerran jonotat ruokakauppaan vaateostoksille, puntaroi mielessäsi:

Puuvillan kasvatus imaisee miljoonia litroja vettä. Kuka kasvattaa ja poimii puuvillan? Kärsivätkö poimijat köyhyydestä? Suojataanko heidät myrkyiltä, jotka imeytyvät myös vesistöihin ja maaperään? Entä kuka kerää langan ja kutoo kankaat? Istuuko hän sankassa pölyssä jossain salissa vai ompeleeko hän kuin armeijassa? Tankkerillisia öljyä pumpataan sekä tekokuituisen ompelulangan valmistusaineeksi että kaikkien materiaalien siirtämiseksi, kankaan värjäyksen kemikaaleista puhumattakaan. Kuinka paljon moinen valmistus kuormittaa ympäristöä? Onko vaatteeni niin huonolaatuinen, että se kestää vain kaksi pesua? Tarvitsenko todella tätä? Mitä jos ostaisin pelkkää puuroa?

pikamuoti.jpg

Kuvitus on liki kokonaan kirpputorilta kotoisin.

Toim. huom. Lähteenä käytetty Rinna Saramäen kirjaa Hyvän mielen vaatekaappi.

Haluatko tutustua minuun vielä paremmin? Kuuntele tämä podcast!

Se, joka väittää, että sosiaalisen median välityksellä ei voi tutustua ihmisiin, on erakko. Elokuussa sähköpostiini tupsahti viesti, jossa valokuvaaja Nani Härkönen kysyi, tulisinko hänen haastateltavakseen Luovia-podcastiin. Emme olleet koskaan tavanneet, mutta seurasimme toisiamme Twitterissä ja Instagramissa. Vastasin pyyntöön myöntävästi. Se kannatti, sillä melko nopeasti selvisi, että meillä kahdella on muitakin yhteisiä nimittäjiä kuin koirat. Käy kuuntelemassa juttutuokiomme täältä.

minna18.jpg

Kun Filippa K:n mekko maksaa kaksi euroa – nuhjuinen kirpputori voi olla kultakaivos

Kuva: Jenna Lehtonen

Minna Parikan popot löytyivät Tori.fi:stä. Mtwtfss Weekday:n takki maksoi viisi euroa. 

Kirpputoria ei koskaan kannata tuomita ulkoisten puitteiden perusteella. Vaikka paikka huokuisi lama-aikaa, sisältä saattaa löytää laatua. Olarin kirpputori Espoossa näyttäytyi ensikertalaiselle pöyristyttävän ”dokatulta”, kuten Lauri asian ilmaisi. Siitä huolimatta paikka oli sisällöllisesti helmi.

Kuva: Jenna Lehtonen

Sandin kauluspaita maksoi kaksi euroa.

Itsepalvelukirpputorin ensimmäiseltä käytävältä päätyi ostoskoriin niin paljon tavaraa, että tiesin jo siinä vaiheessa poistuvani paikalta tyytyväisenä. Paljon jäi myös ostamatta, joko liian korkean hinnan tai väärän koon takia.

olari3

Pascall Karameller -peltipurkki tulee koristamaan tulevaa työhuonettani.

Ymmärrän hyvin, miksi pölyiset käytävät, huono ilmanvaihto tai kehno asiakaspalvelu eivät houkuttele kaikki kaduntallaajia luokseen. Kun bonukseksi lisää sijainnin keskellä 1980-luvun lähiömiljöötä, asiakaskato on varma. Täytyy olla hiukan yllytyshullu, jos haluaa vapaaehtoisesti seikkailla betoniviidakoiden ostarikirpputoreilla, joissa takuulöytöjä tekevät vain ne, jotka osaavat.

Kuva: Jenna Lehtonen

Mangon leveälahkeiset kukkahousut olivat kuin uudet.

Itse olen hiihdellyt kirpputoreilla jo niin pitkään, että en ole enää yllättynyt mistään. En ”vähän käytetyistä” deodoranteista, en nukkaisista sukkahousuista, enkä valmiiksi kuolatuista vauvanvaatteista. Kaikki on jo niin nähty.

Kuva: Jenna Lehtonen

Tämä miesten kevyttoppatakki oli tilauslöytö, joka lähtee asiakkaalle sovitukseen lokakuussa.

Harjaantunut silmäparini on sen verran kova tekijä, että se löytää merkkivaatteet kaiken maailman henkaririveistä. Yleensä näen jo pöydän yleisilmeestä, kannattaako kohdalle pysähtyä. Olen kuin huumekoira, joka tietää, milloin haukahtaa.

Kuva: Jenna Lehtonen

Frans-pojan vaatekaappi on pian niin täynnä kirppislöytöjä, että sinne ei enää muuta mahdu.

Olarin kirppis oli silti yllättävä paikka. En olisi etukäteen uskonut, että Gantin tai Filippa K:n vaatteita kiikutetaan myytäväksi paikkaan, joka näyttää ulkoapäin katsottuna yhtä hehkeältä kuin pubiruusu sunnuntaiaamuna.

olari5

Gantin kauluspaita pääsee oikeuksiinsa viimeistään ensi keväänä.

Ostoksia maksaessamme selvisi, että kirpputorin henkilökunnan palvelualttius oli itkisinkö vai nauraisinko -tasoa. Voin kertoa, että myyjän ulkoinen habitus vaikuttaa yllättävän paljon palvelukokemukseen. Jos myyjä näyttää siltä, että hän on paikalla kuin pakotettu rekkakuski, asiakas kyllä huomaa sen.

Kuva: Jenna Lehtonen

Näin pilkahduksen kukkakankaasta ja olin myyty. Vintage-mekko maksoi kaksi euroa.

Kassakone kertoi, että ostokseni maksoivat yhteensä 40 euroa. Myyjä ei hymyillyt tai toivottanut hyvää päivän jatkoa, mutta minä poistuin paikalta tyytyväisenä. Mitä ei kirpputorilta löydä, sitä ei tarvitse.

olari2

Filippa K:n tummansininen mekko on tylsä mutta tyylikäs.