”Näyttää hyvältä CV:ssä” ja muita höpöhöpö -juttuja

Puhelimeeni kilahti tällä viikolla viesti, jossa oli suora linkki avoimeen vakituiseen työpaikkaan. Hämmennyin. Vastasin tuttavalleni, että en käsittääkseni etsi tällä hetkellä työpaikkaa. ”Näyttää hyvältä CV:ssä”, hän kuittasi. Kerroin, että minua ei kiinnosta kerätä ansioluettelooni kiiltokuvia. WhatsApp-keskustelumme päättyi siihen.

Episodin päätteeksi jäin miettimään, miten moni elää elämäänsä so last season-työpaikkalistauksille, vanhemmille, kavereille, puolitutuille, potentiaalisille työnantajille tai naapurin Sirpalle. Miksi on niin pirun helppoa elää kaikille muille paitsi itselleen? On niin helppoa unohtua suojatyöpaikan nurkkaukseen ja huokailla niille, jotka lähtivät. Niille, jotka perustivat oman yrityksen. Niille, jotka jättivät kaiken ja lähtivät maailmalle. Niille, jotka perustivat perheen ja niille, jotka vain vaihtoivat parempaan.

Seuraavan kerran, kun tuomitset sen hullun startup -vouhottajan, hippeilyyn hurahtaneen joogailijan tai luovan alan yrittäjäksi heittäytyneen rohkelikon, mieti miksi halveksit häntä, mitä pelkäät? Miksi vihaat itseäsi?

Unelmat eivät ole haaveilua varten. Unelmat ovat sitä varten, että ne toteutetaan. Kuten tässä kirjassa todetaan, itsensä voi jossitella kuoliaaksi. Varmin reitti katastrofaaliseen epäonnistumiseen on se, ettei toimi tai ota riskejä. Moni tekee sen virheen, että elää koko elämänsä muille. Yksi palvelee miestään ja jää kotirouvaksi. Toinen pysyy vakituisessa työpaikassa, koska niin kuuluu tehdä. Kolmas unohtaa itsensä ja palvoo lastaan. Arvioin, että jokainen meistä tuntee jonkun, joka valittaa työstään, mutta ei tee asialle yhtään mitään. Ei uskalleta, ei ole rohkeutta eikä pokkaa. On vain tekosyitä, muttia ja sitkuja. Syytetään muita siitä, kun ei ole rahaa, aikaa tai energiaa.

Mutta hei, elämä ei ole mikään koura-peli, jossa eteesi yhtäkkiä tiputetaan kaikki haluamasi. Unelmien eteen on nähtävä vaivaa – hemmetin paljon.

Kerron sinulle salaisuuden, jonka olen oppinut Tommy Hellsteniltä: ”Elämässä kuuluu ryvettyä. Siinä kuuluu särkyä, eksyä ja olla ymmällä.” Jos eloaan yrittää hallita siirtämällä aloittamishetken hamaan tulevaisuuteen, voi ensin vaikka kuolla.

Kenelle sinä elät elämääsi? Tee niitä juttuja, joita luulet, että et voi tehdä. Hanki työ, joka ei tunnu työltä. Rakasta. Eroa. Muuta. Älä jahkaile. Tee se, mitä olet aina halunnut.

WhatsApp-viestien sijaan kannattaa kuunnella sisintään. Se on paras kompassi.

Kuva: Jenna Lehtonen

Luota tulevaisuuteesi, mutta älä unohda vaikuttaa siihen.

Lukusuositus: Business for punks – Riko sääntöjä ja menesty

punk2.jpg

James Watt perusti BrewDog-panimon yhdessä Martin Dickien kanssa vuonna 2007. Innovatiivinen yritys sai alkunsa kahdesta miehestä ja yhdestä koirasta.

Tosielämä juhlii tavallisuutta ja asettaa kaikkien rimat samalle korkeudelle. Nyökkäys. Älä koskaan yritä pitää kaikkia onnellisina. Nyökkäys. Ole ikuinen pentu. Nyökkäys. Omia hintoja on puolustettava kuin verikoira. Nyökkäys. Ihmisten suututtamiseksi ei tarvitse tehdä oikeastaan mitään muuta kuin menestyä siinä, mitä rakastaa. Nyökkäys. Älä seuraa perässä, jos voit johtaa. Nyökkäys.

Business for punks – Riko sääntöjä ja menesty on kirja, joka kuulostaa siltä kuin minä olisin kirjoittanut sen. Sivut kertovat BrewDog-panimon tarinan sellaisella tavalla, joka saa kaltaiseni innostujan pomppimaan olohuoneen lattialla. Hauskinta on se, että en ehkä olisi koskaan saanut tietää tämän opuksen olemassaolosta, jos Nani Annette ei olisi siitä vinkannut. Kiitos siis, että vinkkasit. Hyvä kannattaa laittaa kiertämään, joten voin vannoa, että suosittelen tätä punkkarihenkistä aarretta jatkossa muillekin kuin yksinyrittäillassa tapaamalleni it-asiantuntijalle, joka vasta haaveili täysipäiväiseksi yrittäjäksi heittäytymisestä.

Jos motivaattorinasi on raha, sinun on oltava maailman ahnein ja julmin paskiainen

Sekä minä että kirja olemme samaa mieltä siitä, että yritystoiminta kannattaa aloittaa oikeista syistä. Raha on syistä kehnoin. Tiedän monia yrittäjiä, joiden ainoa motiivi on raha. Halveksun sellaista yhtä paljon kuin Walt Disney aikoinaan.

”Jos haluat yksinkertaisesti tienata rahaa ja olla iso kiho, sinun on parempi hakeutua johonkin epätoivoiseen konserniin töihin. Myy sielusi paholaiselle ja lähde polkemaan oravanpyörää kalliissa puvussa…

Jos motivaattorinasi on raha, sinun on oltava maailman ahnein ja julmin paskiainen, jos haluat saada yrityksesi toimimaan.”

Aamen. On oltava nopea, peloton ja suora. On tehtävä jotain ilmiömäistä ja leivottava oma kakku. On oltava munaa ja persoonaa, ei kapitalistista intohimottumuutta. Rakasta sitä, mitä teet. Mielellään vähän enemmän kuin muut.

Lopuksi vielä eräs lainaus, jota lukiessa hymyilin isosti:

”Heti, kun pieni bisnes alkaa näyttää kukkimisen merkkejä, toiset alkavat rakastaa ja tukea sitä mutta toiset taas halveksua sitä sydänjuuriaan myöten. Menestys vain pahentaa vihaajien epäpätevyyden tunteita. Vihaajat ovat surkean työpaikan ansassa, koska ovat aina pelänneet ottaa riskejä, ja repivät siksi nautintonsa ja säälittävän lohtunsa vihaamalla niitä, jotka pitävät hauskaa tehdessään jotain, mitä rakastavat…

Tätä elämän polkua tallaa niin moni luuseri, jonka koko elämäntarkoitus on vain repiä menestyjät tasolleen. Nämä konservatiiviset konsernitollot eivät halua kenenkään menestyvän. He pelkäävät kaikkea uutta ja ajattelevat sitä uhkana. He pitävät epätoivoisesti vallitsevasta tilasta kiinni vain oikeuttaakseen oman näkemyksettömyytensä. He ovat ihmislampaita, jotka on tuomittu kävelemään, keskustelemaan ja nukkumaan toisten lampaiden kanssa. He ovat dystooppisia varjonukkeja, joiden tehtävä on repiä kaikki nousukkaat känsäiselle, yhdentekevälle, keskinkertaiselle tasolleen.”

Mitä vähemmän voin olla moisten lampaiden kanssa tekemisissä, sen parempi. Jos pidät minusta ja tekemisistäni, pidät myös tästä kirjasta. Kipitä kirjastoon ja nouda omasi. Muista, että vallankumoukset eivät kuole koskaan.

punk.jpg

Kirjan myötä intouduin maistamaan ensikertaa BrewDog-olutta, jota voin suositella yhä vahvasti kuin siitä kirjoitettua kirjaa.

Haluatko pilata koirasi? Tee ainakin nämä virheet

Jos asut kerrostaloyksiössä, hanki siperianhusky tai pyreneittenkoira. Ajattele, miten kateellisiksi ystäväsi tulevat, kun esittelet heille pehmolelua muistuttavan pentusi. Koira on hyvä korvike lapselle, joten hanki ihmeessä kaksi päivää sitten tapaamasi sydänkäpysi kanssa yhteinen ulkoilutettava. Koira on mielellään yksin kahdeksan tuntia päivässä, kun käytte töissä.

Hetken mielijohde on oiva syy, jonka takia kannattaa surffailla internetin ostomarkkinoille. Älä suotta tutustu rotuvaihtoehtoihin etukäteen, vaan luota siihen, että CheekParis Hilton tai animaatioklassikko 101 dalmatialaista on hoitanut työt puolestasi. Ranskanbulldoggi, mopsi, shar pei, saksanpaimenkoira, akita tai amerikanstaffordshirenterrieri ovat terveitä ja miellyttämisenhaluisia rotuja, jotka eivät vaadi omistajaltaan kuin rapsutuksia ja S-marketin purkkiruokaa.

Pentua kannattaa kuikuilla Tori.fi:stä tai Facebook-kirppareilta, sillä halvalla saa kelpo Mustin yhtä helposti kuin ilmaisen ämpärin Tokmannilta. Etsi myyjä, jonka profiilikuvassa on kuvapankista varastettu maisemakuva ja puhelinnumero, joka johtaa prepaid-liittymän jäljille. Kaupat kannattaa tehdä pennusta, jonka tärkein sosiaalistamiskausi on jäänyt unholaan. Sovi, että tapaat myyjän huoltoaseman parkkipaikalla tai Länsisatamassa. On ihan okei, jos kauppiaalla ei ole mukana mitään rekisteröinti- tai rokotustodistuksia, pentujen emää tai hoito-ohjetta, ethän sinä mitään näyttelykoiraa ole etsimässä. Parhaimmat kaupat tekee hän, jolle ojennetaan pentu suoraan syliin. Muista, että Virosta tai Kreikasta pelastettu rescue-koira omaa yleensä historian, josta voi päätellä, millainen koirasta kasvaa. Etelän maissa ei esiinny pentutehtailua lainkaan, sillä siellä ajatellaan rahan sijasta vain lämmintä fetajuustoa maiskuttelevaa suomituristia.

sukkaruusu123.jpg

Cavalier kingcharlesinspanieli on terve rotu, jolla ei esiinny lainkaan perinnöllisiä sairauksia.

Kun pentu pissaa lattialle, ota sitä niskasta kiinni ja työnnä sen kirsu lammikkoon. Näin koira oppii luottamaan sinuun ja kiintymyssuhde välillänne kasvaa. Vaadi hännänheiluttajaltasi pidätyskykyä jo sen ollessa kolmen kuukauden iässä. Pentua ei kannata alkaa opettaa ennen kuin se on täysikasvuinen. Unohda siis tapakasvatus, perustottelevaisuus, kynsien leikkaaminen, turkin harjaaminen, hampaiden pesu ja muut hameväen keksimät kotkotukset. Kaksi kierrosta korttelin ympäri väsyttää sitkeimmänkin tassuttelijan, vaikka lenkkiseuralaisesi olisi jackrusselinterrieri tai labradorinnoutaja. Yksikään rotu ei halua, että sitä aktivoidaan esimerkiksi agilitykentällä, tottelevaisuuskoulutuksessa tai metsäjäljen parissa. Päästä koirasi siis sohvalle ja puhu sille kuin se olisi anoppisi. Koira kyllä ymmärtää järkipuhetta.

Huutaminen, väkivalta ja eristäminen ovat metodeja, joiden avulla tulokkaastasi kasvaa yhteiskuntakelpoinen haukku. Huolehdi siitä, että koirasi ei tapaa uusia ihmisiä, muita koiria tai ylimalkaan poistu liian pitkälle kotinurkistaan. Jos Pirjo69 sanoo Vauva.fi:ssä, että rokottamatonta pentua ei saa tutustuttaa tuttuihin ja turvallisiin koirakoihin, usko häntä. Jos mieleesi juolahtaa kysymyksiä, pyydä apua Facebookin koiraryhmistä, jossa ihmiset keskustelevat asiallisesti ilman erimielisyyksiä. Kenenkään profiilissa ei lue, että elämän kova koulu on tärkein opinahjo, eikä kukaan ole viime vaaleissa äänestänyt Perussuomalaisia tai Keskustaa. Lisää ryhmään valokuva koirasi nisästä ja kysy, pitääkö patista olla huolissaan.

Jos aurinko paistaa, laita pennullesi flexi ja valjaat. Anna koiran päättää, minne menette. Välttele johdonmukaisuutta ja heittele koirallesi jatkuvasti erilaisia käskyjä. Yhdistä lemmikkisi nimeen aina kieltosana ja huuda sille niin, että naapurisi tulee parvekkeelle kyttäämään. Jos välttämättä tahdot palkita koirasi, syötä sille sipsien lisäksi suklaata, xylitolia, sipulia ja avokadoa. Kotiruoka ja markettien makupalat ovat combo, jolla koiran vyötärönympärys saadaan sellaiseksi, että sen kylkiluita ei tunne. Onnellinen koira on ylipainoinen. Sellainen, joka toisinaan pyörtyy lenkillä ja läähättää kahden juoksuaskeleen jäljiltä.

Jos etsit koirallesi hoitajaa, kun lähdette hanipöösi kanssa pakettimatkalle, anna vipeltäjäsi sille mukavalta vaikuttaneelle teinitytölle, joka kirjoitti Facebookissa, että hän on omistanut 4-vuotiaana neontetran. 4H-liiton dogsitterit ja muut yksityisyrittäjät pyytävät kuitenkin ylihintaa ja vaativat kaiken maailman kirjallisia sopimuksia. Älä missään nimessä tarkista hoitajan taustoja, vaan kuljeta koirasi tuntemattomille teille. Säästät rahaa ja saat takaisin iloisen Tessun.

Siinäpä tärkeimmät. Näillä ohjeilla saat koiran, joka tottelee sinua kuin Lassie.

leväsukka.jpg

Cavalier kingcharlesinspanieli välttelee mielellään ihmisiä ja muita koiria, sillä rotu on jalostettu mahdollisimman epäsosiaaliseksi ja apaattiseksi.

Kaksi vuotta sitten sain työhaastattelussa kiitokseksi roskapusseja, mutta jatkoin yrittämistä – toiset meistä haluavat tehdä Ossienkin työt

On iltapäivä. Nousin sängystä ennen herätyskelloa eli hieman ennen kello kuutta. Kun viisarit osoittivat tuhkimon aikaa, olin syönyt aamiaisen, käsitellyt parin tusinan verran kuvia ja toimittanut ne eteenpäin, vastannut yhteen työmailiin, somettanut, lukenut Hesarin, pessyt koneellisen pyykkiä, käynyt kaupan kautta salilla ja valmistanut itselleni lounaan. Tätä tekstiä kirjoittaessani, alkuillasta, olen myös käynyt koirapuistossa, tutustunut siellä uuteen ihmiseen, ottanut yhteyttä potentiaaliseen haastateltavaan, kuunnellut äänikirjaa, piirtänyt juttuideat ja päässä liian pitkään pyörineet ranskalaiset viivat valkoiseen paperiarkkiin ja syönyt toisen lounaan. Lisäksi olen tehnyt kaikkea epäoleellista, kuten pessyt koirani lelun, lisännyt tavaraa myyntiin Tori.fi:hin, varannut pöydän Myyrkirppikseltä, kirjannut kalenteriin lounastreffit ja sopinut Facebook-kirpparilla muutamasta kaupasta.

Tämä on yhtä minun elämääni, jossa työ ei näyttele omaa rooliaan, vaan se on kiinteä ja elävä osa päiviäni maanantaista sunnuntaihin. Elän tällä hetkellä unelmaani yrittäjänä, mutta siitä ei ole vielä kovinkaan pitkä aika, kun kutsuin itseäni työttömäksi. Syksyllä 2015 olin juuri päättänyt kesäkuvaajapestini, kun aloitin ensimmäistä kertaa työnhaun valmistumiseni jälkeen. Viimeistään silloin itselleni valkeni, että media-alalla maisterin paperit, alan työkokemus tai edes se kuuluisa hyvän tyypin leima eivät takaa yhtään mitään. Vaikka pääsin noin joka viidenteen hakemaani paikkaan haastatteluun, kultamitalia oli vaikea saada kaulaan. Eräässä paikassa minusta pidettiin niin paljon, että sain hopeasijasta lohdutukseksi roskapusseja.

Helsingin Sanomat kertoi 13. lokakuuta Ossi Nymanista. Miehestä, joka on tahdosta riippumattaan saanut harteilleen roolin koko kansan virallisena työttömänä. Ymmärrän, miksi monet ovat suivaantuneet. Tiedän, miten turhauttavaa työnhaku voi olla, mutta tiedän myös, millaista on työskennellä akateemisena tehtävässä, jota voisi hoitaa yhtä hyvin robotti, 1930-luvulla syntynyt mummoni, alle kouluikäinen lapsi tai gerbiili.

Ossin ja hänen kaltaistensa esiin nostaminen mediassa on ongelmallista ensinnäkin siksi, koska tarinat ovat omiaan lisäämään mielikuvia laiskoista työttömistä. Tilastokeskuksen mukaan on olemassa yli satojen tuhansien kirjava joukko työttömiä maahanmuuttajista maistereihin, jotka tekevät valtavasti töitä sen eteen, että saisivat tehdä töitä. Toisekseen sekä Ossi että Iltalehdessä esiintyvä Sonja edustavat jutuissa luovien tai taiteellisten alojen ihmisiä. Ei tarvitse tehdä kovinkaan suurta media-analyysia ymmärtääkseen, miksi molempien juttujen otsikko- ja pääkuvacombot aiheuttavat kulmien kohottelua, inhoa, nyrkkien puimista ja silmien pyörittelyä. Työttömiä kutsutaan kommenteissa pummeiksi, hyväksikäyttäjiksi ja loisiksi. Mielikuvaa korostetaan kuvilla, joissa henkilöt katsovat huonoryhtisen apaattisina kameraa kohti. Huh, mikä klisee.

Luovan alan työtön ei ole yhtä kuin pummi tai ideologisesti työtön. Kun suurta ihmisjoukkoa kategorisoidaan ohuen otannan perusteella, kiihdytetään pahimmassa tapauksessa muun muassa kansalaisten vastakkainasettelua, vaikka lopulta me kaikki olemme täällä vain palvellaksemme toisiamme. Ossi ja Sonja ovat ääriesimerkkejä, joita media rakastaa. He ovat hyviä klikkiotsikoita.

On iltapäivä. Istun työtuolissa ja tuijotan näyttöpäätettä. Niin tuijottavat myös kymmenet muut ympärilläni istuvat työntekijät, joilla kaikilla on nollatuntisopimus. Yksi puhuu puhelimessa, toinen kirjoittaa. Minä en tee mitään. Minä en ole moneen tuntiin tehnyt mitään, vaikka pääni on pullollaan ideoita ja tekemisen tarve suuri. Olin työttömänä omalla työpaikallani. Elin maanantaista sunnuntaihin elämää, jossa työ näytteli omaa rooliaan. Kukaan ei tehnyt juttua siitä.

minna20.jpg