Cavalierien kohdalla terveys on jotakin määrittelemätöntä – nouseeko tästä ohjelmasta vuoden viimeisin somekohuni?

Kuten Facebookissa jo kirjoitin, olen aiheuttanut tänä vuonna kaksi maltillista somekohua. Ensimmäinen syntyi siitä, kun puutuin Cheekin rotuvalintaan ja toinen siitä, kun älähdin ottamani häävalokuvan päätymisestä kilpailuun, johon se oltiin a) lähetetty vastoin sopimustani b) julkaistu tekijänoikeuksia rikkoen. Ennustan, että vuoden kolmannen kohun vuoro lienee 7. joulukuuta, kun kerron Ylen Jenny+ -ohjelmassa, missä jamassa cavalier kingcharlesinspanielit ovat.

Sukka on täydellinen esimerkki koirasta, joka on ”näennäisesti” terve. Käytännössä jokaisen cavalierin terveystilanne riippuu täysin omistajan kyvystä olla työntämättä päätänsä pioniin. Asioiden kieltäminen on ominaisuus, joka ei tässä kontekstissa edistä koiriemme hyvinvointia tai terveyttä lainkaan. Terveys on cavalier kingcharlesinspanieleiden kohdalla jotakin määrittelemätöntä. Jos katugallupissa kysytään, Sukka on terve. Jos neurologilta kysytään, se on sairas. Jos kasvattajalta kysytään, vanhemmat ovat terveitä. Jos tutkijoilta kysytään, roturisteys on ainoa vaihtoehto. Jos rotuyhdistykseltä kysytään, mopsit ovat sairaampia.

Syringomyeliasta olen kirjoittanut jo kaksi juttua, joten ennen kuin lähdet kritisoimaan, lue sekä Syringomyelia – vaiettu tabu että Kun pikkuaivot eivät mahdu kalloon – koirallani todettiin syringomyelia. Olen tutkimusten kanssa samaa mieltä siitä, että 95 rodun edustajista löytyy päästään chiarimainen epämuodostuma, joka ei kuitenkaan aina johda syringomyeliaan. Tuosta määrästä noin puolella koirista on syringomyelia, mutta kaikki koirat eivät siitä oireile. Ja jos oireilevat, omistaja ei välttämättä tiedosta sitä lainkaan. Tämä on se ongelma. Toinen ongelma on ihmisten puhumattomuus, vaikeneminen ja tosiasioiden kieltäminen. Entistä surullisemman asiasta tekee muutamat rahanahneet kasvattajat, jotka ratsastavat Vuolasvirta-palkinnolla ja näyttelymenestyksellä terveyden kustannuksella.

Ulkomuototuomari ja Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Harri Lehkonen ottaa marraskuun Koiramme-lehdessä kantaa koirarotujen ulkonäön muutokseen. Lehkosen mukaan näyttelyjärjestelmämme on muuttunut kohti kauneuskilpailua, jolloin koiran kunnostamisesta ja esittämisestä tulee entistä tärkeämpää. Kun näyttelymenestyksestä tulee määräävä tekijä, sorrutaan helposti liioiteltujen piirteiden korostamiseen ja unohdetaan rodun alkuperäinen käyttötarkoitus.

”Uudet ihmiset tulevat rotuihin usein näyttelymenestyksen myötä ja kun he alkavat kasvattaa, niin he eivät ole välttämättä nähneet, millaisia rodun edustajat olivat silloin, kun ne vielä pystyivät siihen, mihin ne oli alun perin kehitetty. Jalostusurosta valitessaan he etsivät näyttelyiden loppukilpailuvoittajia tai parasta vuoden se tai tämä kilpailun tähteä. Tämä taas johtaa matadorijalostukseen ja vähentää perinnöllistä monimuotoisuutta.”  

Lehkonen mainitsee myös relevantin pointin siitä, että koirayhdistykset tarvitsevat rahaa toimintaansa ja se käy helposti juuri näyttelyiden avulla. Kysymys kuuluu, palvelevatko koiranäyttelyt enää rodun jalostusta vai ovatko ne muuttuneet pelkäksi viihteeksi? Oman mielipiteeni ehkä jo arvaat.

syrinogmyelia.jpg

Olemme 10. joulukuuta Sukan kanssa Messukeskuksen Koiramessuilla esittelemässä kaverikoiratoimintaa kello 12–14, niin voitte tulla sitten haukkumaan kuonotusten.

 

7 kommenttia artikkeliin ”Cavalierien kohdalla terveys on jotakin määrittelemätöntä – nouseeko tästä ohjelmasta vuoden viimeisin somekohuni?

    • Jenna Lehtonen sanoo:

      Aliina. Kahden cavalierin sairaushistoriaani peilaten, kolmatta ei enää olekaan tulossa, vaan rotuvalinta kohdistuu toisaalle.

      Ensimmäinen cavalierini eli 13-vuotiaaksi, kunnes se piti lopettaa sekä syringomyelian että sydänvian vuoksi. Vuonna 2014 otin samalta kasvattajalta toisen cavalierin antaakseni rodulle vielä mahdollisuuden. Pentujen vanhemmat olivat magneettikuvattuja. Tiesin, että kasvattajan linjoista tulee Suomen pitkäikäisimpiä cavaliereja. Lupasin silloin itselleni, että jos koirallani todetaan syringomyelia, teen kaikkeni sen eteen, että siitä kuulee mahdollisimman moni. Sukka tulee jäämään viimeiseksi omistamakseni cavalieriksi ja aion ikuistaa sen tarinan loppuun asti valistaen, opettaen ja avoimesti kertoen, mitä syringomyelia käytännössä tarkoittaa.

  1. Kaverikoiraohjaaja sanoo:

    Jos koirasi on sairas, miten voit viedä koiraa kaverikoirakäynneille? Kaverikoiratoiminnassahan koirien täytyy olla terveitä!

    • Jenna Lehtonen sanoo:

      Kiitos kysymästä, oikein hyvin! Syringomyelia ei ole tarttuva tauti. Kannattanee katsoa Ylen ohjelma ja ihmetellä sen jälkeen enemmän. Luitko muuten jutun otsikon? Siinä on vastauksesi.

  2. Kaverikoiraohjaaja sanoo:

    On sairaus tarttuva tai ei, ei kaverikoiratoiminta ole sairaalle koiralle tarkoitettua. Jos koiralla on oireita, voi luonne muuttua ja koira voi olla vaaraksi käyntien kohderyhmille.

    • Jenna Lehtonen sanoo:

      Kyllä, ymmärrän. Sukan tilanne on kuitenkin vielä valovuosien päästä tuosta. Kuten jo sanoin, kannattaa katsoa se dokumentti, niin näet tilanteen paremmin. Toki voit tulla myös kasvotusten meitä Koiramessuille tapaamaan ja juttelemaan enemmän.

Vastaa