Jonotitko ruokakauppaan vaateostoksille? halpa pikamuoti tuhoaa sekä ympäristön että vaatekaappisi

Ohititko tomaatit, puuropaketit ja appelsiinimehut vain saadaksesi leopardikuvioisen mekon alle 20 eurolla? Esmara by Heidi Klum -mallisto julkaistiin Lidlissä 18. syyskuuta ja se hullaannutti suomalaiset, mikäli klikkiotsikoihin on uskominen. Euroopassa ja Yhdysvalloissa samaan aikaan myyntiin tullut mallisto on muotibloggaajien ylistämä. Daily Mailin mukaan Britanniassa myytiin maanantaiaamuna 106 Esmara-tuotetta minuutissa. Ei ole ihme, miksi vaatteita on jo ilmestynyt tuplahinnalla myyntiin Tori.fi:n ja Ebay:n sivustoille.

Vaikka Lidl on ruokakaupoista suosikkini, en voi olla kyseenalaistamatta vaatteiden halpaa hintaa. Halpa hinta saadaan aikaan halvoilla materiaaleilla ja halvalla työvoimalla. Samaan aikaan, kun kansa jonotti haalareita, neulepuseroita, huppareita ja minihameita, minä luin kirjaa nimeltä Hyvän mielen vaatekaappi. Rinna Saramäen kirjoittama opus on kirja, joka pitäisi lähettää monen muotibloggaajan lisäksi luettavaksi äidilleni, joka on koko ikänsä myynyt enemmän ja vähemmän halpoja vaatteita. Äidilleni, jonka vaatekaapissa ei ole merkkivaatteita, vaan lähinnä muutaman kympin kausivaatteita.

Väitän, että harva daami on vaateasioissa puhdas pulmunen. Ostaja sotkeutuu tietämättään monimutkaisiin tapahtumaketjuihin. Ani harva tulee ajatelleeksi, kuka hänen vaatteensa valmistaa tai mistä ne tulevat. Tärkeämpää on, että vaatteita on paljon ja ne ovat viimeisimpien trendien mukaisia.

henkarikuvitus.jpg

Pikamuoti on halpaa ja nopeasti ostettavissa.

Suunniteltu vanhenemaan

Ennen kysyttiin, miten kestävää kangas on. Jos housuihin tuli reikä, se korjattiin. Nykyään vaatteita on liikaa. Niitä tehdään liikaa, myydään liikaa, ostetaan liikaa ja heitetään liikaa pois. Saramäki kirjoittaa, että valmistaja tekee kaikkensa mahdollistaakseen kuluttajan vastuuttoman käyttäytymisen, koska se on kaikkein tehokkain tapa tehdä rahaa. Liki kaikki 2010-luvun kulutustuotteet suunnitellaan vanhenemaan tietyn ajan kuluessa. Röyhkeimmillään suunniteltu vanheneminen on vain teknologinen keino, jolla tuote saadaan hajoamaan tai lakkaamaan toimimasta tietyn ajan kuluttua. Leopardimekko tuntuu viimeistään vuoden päästä vanhanaikaiselta tai kyllästyttävältä, jolloin vaate koetaan jo parhaat päivänsä nähneeksi. Tällöin pikamuotiteollisuus on mielissään, sillä se on ohjaillut sinua toivomaansa suuntaan.

Vaatteen laatu, työntekijöiden oikeudet ja ympäristö unohtuu, kun alin mahdollinen hinta ja nopein mahdollinen toimitus ovat valmistajan tärkeimmät kriteerit. Useimmat pikamuotifirmat eivät itse omista edes ompelukonetta, vaan yrityksillä on suunnittelu-, markkinointi- ja osto- ja logistiikkaosastot. Valmistuksen hoitavat kilpailutettavat tehtaat kymmenissä eri maissa. On hullunkurista vaatia itselleen elinkelpoista palkkaa, turvallisia työoloja ja lyhyempää työpäivää, kun samaan aikaan hyväksyy nälkäpalkat, vaaralliset olosuhteet ja kohtuuttomat työolot ostamiensa tuotteiden valmistuksessa. Kannattaa muistaa, että yksikään firma ei anna mielellään julki itselleen epäedullista informaatiota.

Kun vaatekaappi pursuaa

Sinulla on vaatteita kasoittain, mutta juhlien lähestyessä et löydä mitään päällesi. Kuulostaako tutulta? Ongelmasi ei ratkea hankkimalla lisää vaatteita. Sinun on ensin selvitettävä, mitä omistat ja sitten, mitä todella tarvitset. Vasta kun hahmottaa, mitä omistaa, tietää joka tilanteessa, mitä päällensä laittaa. Kun tietää, mitä omistaa, tietää myös, mitä puuttuu. Näin voi tehdä hyödyllisiä ja omaa hyvinvointia edistäviä ostoksia.

Saramäen mukaan tärkeä kysymys ei ole, ansaitsetko sinä myynnissä olevan vaatteen, vaan ansaitseeko se päästä sinun omaksesi. Toistaiseksi ei ole olemassa pääkallomerkkiä, joka varoittaisi tuotteen epäekologisuudesta tai eettisyydestä. Kaikella on yhä suurempi kiire ja vaate pitää saada aikaiseksi yhä halvempaan hintaan. Vastuu on sinulla. Kun seuraavan kerran jonotat ruokakauppaan vaateostoksille, puntaroi mielessäsi:

Puuvillan kasvatus imaisee miljoonia litroja vettä. Kuka kasvattaa ja poimii puuvillan? Kärsivätkö poimijat köyhyydestä? Suojataanko heidät myrkyiltä, jotka imeytyvät myös vesistöihin ja maaperään? Entä kuka kerää langan ja kutoo kankaat? Istuuko hän sankassa pölyssä jossain salissa vai ompeleeko hän kuin armeijassa? Tankkerillisia öljyä pumpataan sekä tekokuituisen ompelulangan valmistusaineeksi että kaikkien materiaalien siirtämiseksi, kankaan värjäyksen kemikaaleista puhumattakaan. Kuinka paljon moinen valmistus kuormittaa ympäristöä? Onko vaatteeni niin huonolaatuinen, että se kestää vain kaksi pesua? Tarvitsenko todella tätä? Mitä jos ostaisin pelkkää puuroa?

pikamuoti.jpg

Kuvitus on liki kokonaan kirpputorilta kotoisin.

Toim. huom. Lähteenä käytetty Rinna Saramäen kirjaa Hyvän mielen vaatekaappi.

12 kommenttia artikkeliin ”Jonotitko ruokakauppaan vaateostoksille? halpa pikamuoti tuhoaa sekä ympäristön että vaatekaappisi

  1. Maru sanoo:

    Todella hyvä teksti! Pitääkin tutustua myös tuohon Hyvän mielen vaatekaappiin. Ostelen verrattaen melko harvoin vaatteita uutena ja pyrin jokaisen kohdalla ennen ostopäätöstä esittämään itselle kysymyksen: ”voinko sitoutua käyttämään tätä?”. Hutiostoksia tulee tehtyä äärimmäisen harvoin 🙂

  2. Jale sanoo:

    Hyvä teksti mutta pureudut mielestäni siihen faktaan että Lidl on nyt mielestäsi hyvä esimerkki kuvaamaan pikamuoti ilmiötä joka ei mielestäni kuitenkaan ehkä ole suurin synnintekijä..?. niin h&m että mark and spencer ynnä monet muut ovat mm jääneet kiinni siitä että värjäyttävät alihankkijoilla kankaansa jossain rikkinäisessä maassa ilman taetta edes siitä että tehdas pysyy pystyssä, huomaa tässä kohtaa että toinen näistä brändeistä on verrattain halpa toinen hieman kalliimpi. sopparit pyörimässä vaan niin kauan kunnes tämä tehdas tarjoaa halvimman sopimuksen. Toki on Hyvä, että olet käyttänyt tämän hypen mahdollisuutena ohjeistaa pikamuoti ilmiön haitallisuudesta niin eettisesti kuin käytännön tasolla mutta se että samassa kaupassa myydään ruokaa ei juurikaan kerro oikeasti siitä onko tuote eettinen vai ei… myös monet luksus brändit ja parempina pidetyt merkit ovat arveluttavia eettisesti mutta jos haluat tarttua vain tähän Lidl juttuun tässä postauksessa niin okei siinä vaiheessa ymmärrän. Mielestäni ostoksia tehdessä jopa sieltä kirpputorilta täytyisi miettiä aivan samat jutut kun mitä olit tuossa aijemmin sanonut. Vaikkakin käytettynä ostettu on parempi kun uuden kuluttaminen on hullua miksi se leopardikuosi onkin nyt pitkäkestoisempi kirpputorilta ostettuna. Mielestäni on silti hyvä miten vähän provolla halusit lähteä herättelemään ihmisiä mutta jos aina lidliin astuessa mielen valtaisi puuvillateollisuus jne. Olisi aika ankea reissu. Samallahan voisi aina kirpputorilta ostaessaan miettiä että tämänkin kauniin vaatteen ostin joltakulta joka kuluttaa joka päivä varojaan uusiin pikamuoti ilmiöihin mutta myy vanhat Kirpparilla jotta saisi tähän rahaa. Eli autat välikädessä kulutuksen kierrettä. Jos ostaa automaattisesti eettisillä krittereillä ja esim. Sertifioitua kamaa pääsee synninpäästölle mielestäni tehokkaammin kun ostamalla itselle mieluisempaan hintaan jotkut h&m rytkyt että voi sitten olla parempi ihminen kun se joka osti omansa Lidlistä heidi Klumin malliston aikaan. Ja kirpputorilla myynti ei myöskään poista tuotteen historiaa ja elinkaarta, saastuttamista mitään.. toivoisin, että tämä suuren kulutuksen aika loppuisi sillä aivan sama mitä puhutaan ja kirjoitetaan ihmiset tuntuvat aina keksivän uuden tavan hankkia ja ostaa, ja oikeuttaa sen jollain tavalla. Tämähän ei tietysti tämä eettisyys ja ympäristökysymys rajoitu pelkästään vaatteisiinkaan… aikamoista nykypäivänä tämä homma ja hype. Mutta onneksi olen itse niin ”täydellinen” eli en todellakaan ole esimerkki sillä ostan paljon vaatteita ja tavaroita ainakin pari kertaa puoleen vuoteen kirpputoreilta vaikka en niitä kaikkia ehkä sitten juuri tarvisikaan. Minimalismi voisi olla se uusi trendi 2018

  3. Jenna Lehtonen sanoo:

    Kiitos palautteesta! Kirjoitus on tosiaan vain pintaraapaisu aiheeseen, ja Lidl ajankohtainen esimerkki. On aivan totta, että synnintekijöitä löytyy lukemattomiin sekä tuottajissa että kuluttajissa. Edes tuotteen brändi tai kallis hinta ei takaa sitä, että valmistus olisi eettistä (esim. Canada Goose). Olisi ylimalkaan jo edistysaskel, jos useampi kuluttaja tiedostaisi, mitä on ostamassa ja mistä. Kukaan meistä ei ole tässä täydellinen.

  4. Minna sanoo:

    Virkistävää, että joku käsittelee tätä Lidlin kamppista tästäkin näkökulmasta. Se on tosiaan pyörinyt muotibloggaajien blogeissa ja varsinkin Nykin muotiviikon yhteydessä paljonkin. Mietin ihan näitä samoja juttuja kuin säkin. Kiva, että joku pisti ajatukset selkeästi sanoiksi!

  5. NelliL sanoo:

    Olen ollut neljä vuotta ostamatta uusia vaatteita, jos kierrättämällä ei ole löytynyt (esimerkiksi töihin ulkoiluvaatteita ) niin olen joutunut ostamaan uutena. Myös sukat ja alushousut ostan uutena. Kaikki muu hankitaan kirppareilta. Tosin teen vanhoista vaatteista myös uusia vaatteita.
    Samasta valinnasta oli kyse kuin tuossa tekstissäsi kirjoitit. Eettisyys ja ekologisuus mutta kaikkein tärkeintä on laatu sekä huolto. Vaatteen ja kenkien käyttöikä pitenee kun niitä hoidetaan oikein.

Vastaa