Jos kauppalaskun voisi maksaa näkyvyydellä, olisin oloneuvos

Kerron aluksi sinulle kolme faktaa minusta. 1. Minä en ole kilpailuhenkinen. Kun ala-asteella järjestettiin juoksukilpailut, minä juoksin pakoon. 2. Minä en ole valinnut uraani rahan takia. Pidin lapsena pihallamme kirpputoria ja kysyin ohi kulkeneelta naapurilta, haluaako hän viisi markkaa. 3. Minä en ole hiirulainen. Kerron mielipiteeni, vaikka se ei aina ole miellyttävä.

Minun tekemisiäni on lapsuudesta saakka ohjannut intohimo, ei rahapino. Rakastan, arvostan ja kunnioitan työtäni sekä siihen hankkimaani koulutusta ja ammattitaitoa nykyään niin paljon, että ammattietiikkaan liittyvissä asioissa olen harvinaisen tinkimätön. Olen ylpeä siitä, mitä teen. Ymmärrän, että maailma on täynnä valokuvaajia, joille riittää palkkioksi se, että he näkevät nimensä lehtikuvan oikeassa yläkulmassa. Ymmärrän, miksi jotkut saavat tyydytystä siitä, jos heidän ottamansa kuva voittaa kilpailussa. Ymmärrän, että joillekin kuva on vain kuva – muutaman satasen arvoinen pala, joka täyttää tyhjän tilan.

Ajattelen kuitenkin toisin. Usein se johtaa siihen, että erotun joukosta. Kaikki eivät pidä tyylistäni, eikä se oli tarkoituskaan. Leevi and The Leavings -yhtyeen keulahahmo Gösta Sundqvist totesi aikoinaan Rumba-lehden haastattelussa, että: ”Mulle on helvetin tärkeää, ettei musta välity jengeille sellaista kuvaa, että mä haluan miellyttää. Mulle on tärkeää olla rehellinen, vaikka se kuulostaakin hirveältä kliseeltä. Mä haluan, että jengi pitää mielummin mua vähän vittumaisena jätkänä kuin ajattelee, että taas se nuolee meidän perseitä.” Niinpä.

tekijänoikeus.jpg

Hiljalleen kuihtuvalla printtimedialla on vähän rahaa käytössään, nettilehdissä on totuttu laadultaan välttävään kuvaan ja kaikkialla karsitaan, muistutetaan Journalisti-lehdessä.

Journalistina koen, että maailmaa voi parantaa esimerkiksi puuttumalla epäkohtiin ja saattamalla tabuja päivänvaloon. Yksi ajankohtainen epäkohta liittyy valokuvakilpailuihin, suomalaisen kuvajournalismin jamaan ja tekijänoikeuksiin.

Kun asiakas allekirjoittaa kanssasi kuvaussopimuksen, siinä kerrotaan, että kuvakilpailuihin luvatta osallistuminen on kielletty. Jos käy niin, että kuitenkin vahingossa löydän ottamani valokuvan kilpailusta, johon se on lähetetty kysymättä minulta, älähdän. Ja nyt kerron sinulle, miksi.

Valokuvauskilpailuja järjestävien tahojen olisi suotavaa muistuttaa osallistujia siitä, että kisakuvan lähettävällä henkilöllä olisi hyvä olla otoksen käyttöön oikeus. Finnfoton mukaan tekijänoikeuden tehtävä on suojata luovan työn tekijän, esimerkiksi valokuvaajan, oikeus oman työnsä tuloksiin. Nykyinen digitaalinen kuvatulva on niin laaja, että se tekee tekijänoikeuksien unohtamisen todella helpoksi. On helppo innostua palkinnoista, jotka sponsoroi usein vielä joku muu kuin kisan järjestävä taho. Yhtä helppoa on unohtaa, miten kuvalle käy kilpailun päätyttyä.

Haluatko sinä, että naamasi ensijulkaisuoikeuden ja yksinoikeudella kaikki nykyiset ja tulevat taloudelliset oikeudet mukaan lukien naamasi muuntelu-, muuttamis- ja edelleenluovutusoikeuden saa valokuvakilpailun järjestämä taho? Haluatko nähdä naamakuvasi sellaisen jutun yhteydessä, joka kertoo jostakin täysin muusta, mihin kuvasi on alunperin tarkoitettu? Tuskin. Lähettämällä kuvasi ilmaiseksi kilpailuun, jossa palkintona voi olla esimerkiksi avaimenperä tai lahjakortti Puuhamaahan, annat järjestävälle taholle mahdollisuuden hyötyä taloudellisesti sinun tekemälläsi työllä. Samalla tuet ajatusmaailmaa, jossa kuvien polkuhinnat ovat yhtä hyväksyttäviä kuin ammattikuvaajien irtisanomiset ja alalta pois kiilaamiset.

Minä en tahdo olla tukemassa välttävien kuvien tasoista filosofiaa, jossa kuvaajalle jää käteen 7,5 euroa, kuten Journalisti-lehti jutussaan tuo julki. Minua ei kiinnosta voittaminen, näkyvyys, karkkirahat, mainokset tai lounassetelit, enkä minä en tarvitse nimeäni näkyviin printtilehdessä julkaistavan kuvan oikeaan yläreunaan. Nimeni on jo siellä.

Jos en itse arvosta tekemääni työtä, sitä ei kukaan muukaan tule arvostamaan. Lopuksi tärkeä lainaus yllä jo mainitun jutun haastatellulta eli urheilukuvaaja Juha Tammiselta: ”AOP saadaan ruotuun heti, jos kaikki lakkaavat kuvaamasta sille. Se ei tapahdu, elleivät kuvaajat itse sano ’ei’. Mutta kiinnostaako tällainen yhteinen sopimus harrastajakuvaajaa, jolla on joku ihan muu päivätyö?”

Niin, millaiset ovat sinun faktasi?

tekijänoikeus2.jpg

Näkyvyydellä ei ainakaan vielä voi maksaa laskuja.

2 kommenttia artikkeliin ”Jos kauppalaskun voisi maksaa näkyvyydellä, olisin oloneuvos

Vastaa