My little poneista mekkoihin – näin minä kasvoin kiinni kirpputoreihin

Ala-asteella omistin yli 500 erilaista My little ponya. Yläasteella minulla oli liki 20 paria erilaisia Miss Sixty -merkin farkkuja. Lukiossa haalin kaappiini enemmän Longchampin laukkuja kuin keskiverto kauppisopiskelija. Yhteinen nimittäjä edellä mainituille oli kirpputori. Kaikki ponini, farkkuni ja laukkuni olivat kirpputorilta kotoisin.

Jos olet lukenut tämän, tiedät tarinani. Kolusin kirpputoreilla jo kauan ennen kuin niistä tuli trendikkäitä muotibloggaajien aarreaittoja. Opin kävelemään kirpputoreilla. Tiesin jo alle kouluikäisenä, mitä tarkoittaa trokari. Varhaisimmat lapsuusmuistoni liittyvät vahvasti markkoihin ja siihen, miten pyysin isäni kukkarosta kolikoita. Milloin olin löytänyt kokoelmastani puuttuvan ponin, milloin pehmolelun. Kun muut lapset lähtivät jalkapallokentille, muskariin ja talleille, minä lähdin isäni kanssa kirpputoreille. Me kiersimme VR:n makasiinit, Malmin parkkihallit ja Uudenmaan pihakirpputorit. Äiti vielä nukkui kotona, kun palasimme reissuiltamme. Olohuoneen lattia ripoteltiin täyteen löytöjä, joita yläkerrasta myöhemmin kömpinyt unikeko jaksoi aina ihmetellä.

Kirpputorit ovat kulkeneet mukanani kaupungista toiseen. Jopa Kuusamossa asuessani selvitin paikallisen kirpputoritason ja kirjoitin, mitä mieltä siitä olin. Olen herännyt kolmen tunnin yöunien jälkeen Moron peräkonttikirpputorille Tampereella. Olen tuhlannut yli 100 euroa ennen kun paikallinen kirpputori on virallisesti edes avannut oviaan. Olen myynyt, ostanut, kahlannut, löytänyt ja pettynyt kirppareilla ympäri Suomea niin monta kertaa, että minun pitäisi kirjoittaa aiheesta kirja. Yli 80 prosenttia vaatekaappini sisällöstä on ostettu käytettynä. Lähes kaikki kotini huonekaluista on ostettu Tori.fi:stä, kirpputoreilta, Tattarisuon antiikkiliikkeistä tai dyykattu taloyhtiön roskalavalta.

ponilautanen.jpg

Edesmenneen vaarini täti oli Tampereen legendaarisimpia antiikkikauppiaita – Irja Lastunen.

Kenestäkään ei tule huutokauppakeisaria tai antiikkiasiantuntijaa yhdessä yössä. Voit lukea kirjallisuutta, kierrellä käytettyjen tavaroiden liikkeissä ja oppia uutta, mutta kirpputoriasiantuntijaksi ei tulla käymällä kerran Hietsun kirpparilla tai heittämällä vaatteita myyntiin Zadaa-sovellukseen. Aivan kuten antiikkiesineisiin, myös kirpputoreihin täytyy kasvaa kiinni. Tehdessäni juttua antiikkialan asiantuntija Amanda Kääriäisestä ymmärsin, että tarinamme muistuttavat toisiaan. Me olemme molemmat kiertäneet lapsuudesta asti isiemme matkassa ja oppineet kokemuksen kautta. Laatubrändien aitouden tarkistamiseen ei tarvita oppaita. Kun on asiantuntija työssään, sen vain tietää.

Kierrän kirpputoreilla edelleen isäni kanssa, vaikka olemme erikoistuneet täysin erilaisiin löytöihin. Isäni metsästää äänilevyjä ja kirjoja, minä lähinnä vaatteita. Savon Sanomissa työskennellessäni kirjoitin tämän jutun yhteydessä kommentin, jossa kerroin, mitä My little pony -kokoelmalleni tapahtui. Minä myin ponilaumani Huuto.netissä ja tienasin useamman tonnin. En enää halua omistaa kymmeniä pareja merkkilaukkuja- tai farkkuja. Minä haluan vain löytää. Ehkä juuri sinun puolesta?

jennalehtonenkirpputoriltakotoisin.jpg

Tämä vintage-mekko on 12 euron kirppislöytö.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s