Kurkistus ensikertalaisen Berliiniin

Berliini. Kaupunki, jossa voit syödä hyvää pizzaa alle neljällä eurolla ja ottaa koiran mukaan kaikkialle. Minä ja pitkäaikainen ystävättäreni matkustimme ensimmäistä kertaa tähän kontrastien kyllästämään väriparatiisiin vain huomataksemme, että halpalentoyhtiön ja hostellin muodostaman kokonaisuuden tarjoaman mahdollisuuden olisi voinut käyttää jo vuosia sitten – me rakastuimme, emme toisiimme vaan itse kaupunkiin.

kirpputoriltakotoisinberliini1.jpg

Sukelsin viisi euroa maksaneeseen Muumipapan silinterihatuun Box Hagener Platzin sunnuntaikirpputorilta.

Vuonna 2001 istuimme Krista Maria Mercedes Kukkohovin kanssa 4H-liiton dogsitter-kurssilla Pohjois-Haagassa. Toinen meistä haaveili dalmatialaisesta, toinen ihan vain koirasta. Yli 15 vuotta myöhemmin kävelimme saksalaista mukulakivikäytävää pitkin ja tönäisimme toisiamme aina, kun vastaamme käveli nelijalkainen karvaturri. Dialogimme meni joka ikisenä päivänä osimoilleen näin:

”Katso, koira!”

”Ihana, näitkö sen silmät?”

”Joo, huikeat.”

”Näytti ihan Pullalta.”

(Selvennykseksi kerrottakoon, että Pulla-niminen australianpaimenkoira oli aikoinaan ystäväni, Mecen, hoitokoira.)

berliinikoiranpentu.jpg

Tämä kirpputoritassuttelija ei tietääksemme tinkinyt lainkaan.

berliininkirppis.jpg

Stiefelkombinat Berlin -niminen vintage-liike on tehty wannabe-kirppistelijöille. Hinnat olivat korkella ja haju epämiellyttävä. Tätä paikkaa en voi suositella.

berliinijenna4.jpg

Mercedes, minä ja onneton selfie.

Me lässytimme, me silitimme, me kuvasimme. Totesimme, että Berliini on koiraihmisten keskittymä. Harmony-sisustus- ja muotiliikkeen myyjätär nauroi, kun kaivoin koirakuvioisen kukkaroni esiin. Nainen kertoi, että hänellä on samanlainen kissakuvioitu versio, vaikka hän ei edes pidä kissoista. Nyökyttelin ymmärtäväisesti, vaikka toisinaan haaveilen pyhästä birmasta.

harmonyberlin.jpg

Harmony-liike kätkee sisäänsä niin ihania tuotteita, että harva daami pystyy poistumaan paikalta tyhjin käsin.

tauluberliini.jpg

Visuaalisuudesta ja yksityiskohdista nauttivalle ihmiselle Berliini on yhtä kuin orgasmi.

Mece kävelytti minua neljän päivän aikana pitkin ja poikin kaupunkia niin, että jouduin vertaamaan itseäni läähättävään palatsikoiraan ja ystävääni navigaattoriin. Välillämme oli näkymätön hihna, jonka ansiosta niin metro- kuin junamatkat sujuivat kuin vähän enemmän ansioituneilla turisteilla.

berliinipyörä.jpg

Berliiniin voi tutustua myös polkemalla – pyörävuokrauspaikkoja on tyrkyllä miltei jokaisella kadulla.

veneberliini.jpg

Jos historia tai arkkitehtuuri kiinnostaa, 14 euron vesimatkaa kannattaa harkita.

Mece ymmärsi ravintolassa mandariinikiinaa, tulkitsi espanjankielistä karttaa ja kulki luotettavan tasaisesti kuin kermanvaalea taksi Berliinin yössä. Minä en jäänyt suustani kiinni vaan kuvistani. Sillä välin kun pysähdyin kamera kädessä pyllistämään violettien ja keltaisten krookus-kukkien mereen, Mece selvitti reittimme. Kiez-hostellissa Friedrichshainissa pääsin kuin koira portista ulkoistamalla puhumisen kanssamatkanneelle kielinaiselle. Mece-parka. Ainoastaan kerran ravintolatilauksemme epäonnistui, kun englanninkieliset lauseet eivät menneet saksalaismiehen jakeluun. Eteemme tuli kahden annoksen sijaan yksi. Jaoimme letun, mustikkahillon ja kermavaahdon Kaunotar ja Kulkuri -elokuvan tyyliin, vaikka taustalla ei soinut Bella Notten sävelet vaan lähinnä: ”Zahlen, bitte.”

kirpputoriltakotoisinberliini2.jpg

Mauerparkissa kävely kannattaa. Vastaan voi tulla mitä tahansa – koiranpennuista koripalloilijoihin.

berliinikirppis.jpg

Jos väentungos kauhistuttaa, Mauerparkin sunnuntaivilske ei välttämättä ole oikea paikka.

Me kävelimme, kolusimme ja hypistelimme. Istuimme paatissa, joimme kaljaa ja kuuntelimme live-musiikkia. Minä rakastuin kaikkiin vegaanilta näyttäviin silmälasipäisiin työmatkapyöräilijöihin, vihreäpipoiseen Johan Potman taidetta myyvään kirpputorimieheen ja nappisilmäiseen panda-taiteilijaan. Mece rakastui vain englantilaiseen Edwardiin, joka myi Mercedes-Areenan loppuun. Pakko myöntää, että Happier-kappaleen sävelten kantautuessa korviini, kyyneleet ilmestyivät silmiini. Sinä senkin surusilmä, mieleni sanoi. Ed Sheeranin vika, suuni vastasi hiljaa. Tipat poskilla kuivuivat siinä vaiheessa, kun anonyymiksi jäänyt saksalaismies vaihtoi kanssani muutaman tanssiaskeleen ja näytti hämyisellä areenalattialla riittävän suloiselta. Just know that I’ll be waiting here for you, lavalta kuiskattiin.

Berliini. Kaupunki, jonka luo aion palata. Kaupunki, joka odottaa.

autotberliini.jpg

Nämä romuliinit odottavat istujiaan Birgit&Bierissä.

kurkistusberliiniin.jpg

Tältä näyttää ihminen, joka on nukkunut jo muutaman yön Tom of Finland-lakanoissa.

Oletko menossa ensikertaa Berliiniin? Suosittelen:

Josper Burger – syötävän hyviä burgereita, jotka sopivat isompaankin nälkään.

Birgit&Bier – baari, jossa istut karusellissa. Vanhoja huvipuistolaitteita hyödyntävässä miljöössä liikut erilaisissa tiloissa ja kuuntelet klassikkomusaa.

Mauerparkin kirpputori – paljon enemmän kuin kirpputori, sanoisin, että kyseessä on elämys.

Boxhagener Platzin puiston sunnuntaikirpputori – trokareiden joukossa on myös muutamia tavallisia myyjiä, joiden pöydiltä voi tehdä edullisia löytöjä.

Spreeparkin hylätty huvipuisto – itse huvipuistoalueelle ei pääse ilman isompaa ryhmävierailua, mutta miljöö on erittäin kävely-ystävällinen metsäpolkuineen ja maisemineen.

Beranger-yhtye – nämä ukot esiintyivät sattumalta Mauerparkissa, kun satuimme paikalle. Béranger Grasin lauluääni on todella pysähtymisen arvoinen.

 

 

 

Vastaa