Tuntematon mies kommentoi ulkonäköäni baarissa: ”Sä olet ruma!”

Vuosaaren metro lähtee minuutin päästä. Kuljen liukuportaita pitkin alaspäin ja kuvittelen ehtiväni kävellen vaunuun aina siihen saakka, kunnes kuulen metron ovien hälytysäänen. Vaihdan käynnin raviksi. Näen kahden oven menevän nenäni edessä kiinni, mutta ehdin nostaa oikean käteni etusormen siihen väliin. Noin. Siihen se sormi sitten jää, kahden oven väliin. Olen idiootti. Aivan liian pitkien sekuntien aikana ehdin puntaroida a) kuolenko, b) lähteekö metro liikkeelle ja vie käteni mennessään, c) miksi vaunun ulkopuolella ei ole hätänappulaa, d) m-i-t-ä h-e-l-v-e-t-t-i-ä ajattelin.

Lopulta paniikkihakkaukseni kuultiin metron sisäpuolella, ja ovet saatiin auki. Sisään astuttuani tuumasin mahdollisimman kuuluvalla äänellä, että ei ole hyvä idea työntää etusormea ovien väliin. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan kukaan ei vastannut mitään, vaikka olin pysäyttänyt kaikkien matkan toviksi. Vasta muutaman pysäkin jälkeen tilanteen nähnyt nainen kysyi, pystynkö liikuttamaan sormeani. Pystyin toki, mutta en halunnut. Olen vammakammoinen, mieluummin ulkoistan itseni moisista tapahtumista. Silloinkin, kun ne vammat ovat sattuneet itselleni. Ystävällismielinen nainen ehdotti, että kävisin lääkärillä, laittaisin sormeni kylmän veden alle. Tottelin neuvoa ja kävelin metrosta suoraan lääkärin vastaanotolle.

”Ei murtumia, huomenna sattuu todennäköisesti enemmän kuin tänään. Syö lääkkeitä.” Valkotakkinen lateli ei-empaattisia ja epähumanistisia totuuksia tuolinsa uumenista ja kirjoitti mahdollisimman monta reseptia.

…Ja niin minä, Jenna Karoliina Lehtonen, opin, että joskus on parempi odottaa – edes neljä minuuttia seuraavaan metroon. Tuon samaisen opin koulutuksen sain myös toissaviikonloppuna baarissa:

Ajauduin kokoomuslaiseen kauluspaitakuppilaan ystävättäreni siivellä. Hän, ystäväni, on pieni ja suloinen vaaleaverikkö, johon herrat lankeavat. Niin kävi myös tuolloin. Jostakin syystä punaviirihuurteinen suuni sanoi yhdelle kosijalle jotakin liian olankohautuksellista, jotta olisimme päässeet jatkamaan tilanteesta eteenpäin. Tuo kaksilahkainen vetäisi henkeä ja vastasi: ”Sä olet ruma! Miten sulla voi olla noin kaunis kaveri?” Katsoin ukkoa suoraan silmiin ja näytin osimoilleen teleskooppisilmäiseltä kultakalalta, jonka suodatin on juuri mennyt rikki. Pienen hiljaisuuden jälkeen vastasin lyhyesti mutta ytimekkäästi: ”Sinä olet harvinaisen tyhmä mies.” Käänsin selkäni vain kuullakseni huudon perääni: ”Te painitte aivan eri sarjoissa!”

Olen katsonut viimeisen 30 vuoden aikana peiliin, joten minulla on ihan relevantti käsitys omasta rumuudestani. Joka tapauksessa nuo tuntemattoman baarimulkun sanat jäivät hetkeksi kummittelemaan päähäni. Ulkonäköön kohdistuvasta arvostelusta kertovan gradun mukaan painoamme, hiuksiamme, pukeutumistamme ja olemustamme arvostellaan useimmiten julkisissa tiloissa kuten baareissa, yökerhoissa, ravintoloissa, kaduilla ja kouluissa. Suurin osa arvostelijoista on miehiä, jotka arvostelevat naisten ulkonäköä. Heittoihin ja kommentteihin suhtaudutaan raskaasti ja negatiivisesti.

Metron ovien väliin jäänyt etusormeni voi kokemukseensa nähden mainiosti, mutta mieleni käy edelleen Tekken-ottelua rumuuslausunnon kanssa. Seuraavan kerran, kun juokset metroon tai olet kommentoimassa jonkun ulkonäköä heteronormatiivisesti – mieti kahdesti. Aina voi odottaa neljä minuuttia.

jennalehtonenblogi.jpg

Elisabeth Kurki ja Iina Rajala toteavat sosiaalipsykologian tutkielmassaan, että ulkonäön julkinen arvostelu tuntemattomien taholta pitäisi tehdä ilmiöksi, jota ei hyväksytä. On helppoa olla samaa mieltä.

8 kommenttia artikkeliin ”Tuntematon mies kommentoi ulkonäköäni baarissa: ”Sä olet ruma!”

    • Katariina sanoo:

      Saisiko sitten ”rumalle” huudella että olet ruma? Ilmiön kannalta ei ole oleellista että ”ethän edes ole läski” tai ”asuhan ei edes ollut liian paljastava”, vaan vaikka ”ruma” isokokoinen ihminen kulkisi lyhyessä hameessa ja avonaisessa kaula-aukossa niin minkään sortin huutelu ja ikävä kommentointi ei siltikään olisi ok.

  1. Mimmi sanoo:

    Satuit tykkäämään mun yhdestä insta-kuvasta ja eksyin lukemaan ajatuksiasi ja blogiasi. Vaikutat ihanalta tyypiltä! Jään seuraamaan. Etkä ole rumaa nähnytkään. Ihme tyyppejä sitä onkin olemassa. Pyh. Superia kevättä sulle 😊
    Terv. @mimmihelina

  2. Johanna sanoo:

    Siis säähän olet todella kaunis!! On se mies ollut kyllä todellinen idiootti!! Ei se ole vain kestänyt tappioonsa 🙂

    Eksyin vahingossa tänne blogiin. Tosi hyvä kirjoitus, sai mut hyvälle tuulelle ja loi hauskoja mielikuvia kuten kirjaa lukiessa 🙂

Vastaa